Eemil Porvari toi Suomelle EM-pronssia keihäässä – uusi tähti nousemassa yleisurheilun huipulle

Bergenissä, Norjan dramaattisten vuorten sylissä, käytiin viikonloppuna tiukka ja tunteikas kamppailu, jossa nuoret eurooppalaiset yleisurheilutähdet ottivat mittaa toisistaan. Yksi suomalaisen urheilukansan ilonaiheista löytyi keihäspaikalta: 22-vuotias Eemil Porvari toi kotiin nuorten EM-pronssia – kirkkaimman mitalin urallaan tähän mennessä.

Mutta kuten urheilussa usein käy, mitaleilla on kaksi puolta. Toisella puolella kiiltää onnistumisen tuoma ylpeys, toisella kutittelee kuuluisa “jossittelun” tunne.

”Vähän jäi kismittämään,” Eemil kuvaili tuntemuksiaan Ylen haastattelussa heti kilpailun jälkeen. Mitali oli kova saavutus, etenkin vaikean harjoituskauden jälkeen, mutta Porvarilla oli tunne, että koneessa olisi ollut vielä enemmän tehoja.

Viimeiseen heittoon asti jännitystä

Miesten alle 23-vuotiaiden keihäsfinaali eteni kuin hyvä trilleri: jännitystä, yllätyksiä – ja lopussa käänne, jota kukaan ei nähnyt tulevan. Porvari otti alkuvaiheessa vahvan otteen hopeasijasta lataamalla tauluun 79,88 metrin kaaren. Pitkään näytti, että sillä heltisi vähintään hopea.

Mutta sitten tuli Ukrainan Artur Felfner. Viimeisellä heitolla – aivan kuin elokuvissa – hän sinkautti keihään huikeaan 81,14 metrin kaareen, joka oli sekä illan pisin että hänen kauden paras. Samalla hän nousi voittoon.

Eikä siinä vielä kaikki. Hetkeä aiemmin myös Saksan Nick Thumm oli nostanut itsensä ohi Porvarin uransa parhaalla heitolla – 80,74 metriä. Näin suomalainen jäi kolmanneksi, vaikka pitkään näytti pyörittävän mitalitaistelua aivan kärjessä.

“Se pronssi tuntuu hyvältä, tietysti. Mutta kun tietää, että olisi vielä voinut parantaa, se jää vähän hampaankoloon,” Eemil myönsi rehellisesti.

Monia kiinnostaa nyt, mihin Porvarin tie tästä jatkuu.

Keihäsperinne elää ja voi hyvin

Eemil Porvarin mitali ei ole vain yksittäinen ilonhetki – se on jatkumoa suomalaisen keihäänheiton tarinassa. Suomi on elänyt ja hengittänyt keihästä vuosikymmeniä, ja nuoret hyppäävät edelleen rohkeasti isojen saappaiden täyttöön.

Porvarin kaltaiset heittäjät ovat uusi toivo suomalaiselle yleisurheilulle. Hän seuraa esimerkiksi Topias Laineen jalanjälkiä – Laine nappasi kaksi mitalia viime vuosien nuorten arvokisoissa ja on ollut nostamassa lajia takaisin esiin kansainvälisellä kentällä.

Ja Porvarin 79,88 metriä Bergenissä ei ole mikään vaatimaton tulos. Se on merkki siitä, että pohjatyö on kunnossa. Ja mikä tärkeintä – se antoi hänelle itselleenkin uskoa, että rajat ovat vielä paljon kauempana.

Toinen suomalainen finaalissa

Porvarin lisäksi keihäspaikalla kisasi myös Tuomas Närhi, joka sijoittui kahdeksanneksi. Vaikka hänen heittonsa, parhaimmillaan 71,87 metriä, ei aivan riittänyt kirkkaimpiin sijoihin, se oli kuitenkin arvokasta kokemusta. Nuoreen Närheen kohdistuu paljon odotuksia, ja finaalipaikka tässä vaiheessa uraa on hyvä merkki.

Nuoret keihästyypit ovat siis jo mukana kovassa seurassa – ja valmiina ottamaan vastuuta tulevaisuudessa.

Tulevaisuus siintää kirkkaana

Eemil Porvari on nyt juuri siinä iässä, kun urheilija astelee nuorten ja aikuisten sarjojen välissä – kipeässä mutta jännittävässä vaiheessa, jossa kehityksellä on vielä tilaa mutta paineetkin alkavat kasvaa. Hän ponnistaa nyt EM-pronssin siivittämänä kohti isompia haasteita:

• MM-tasoa
• Aikuisten EM-kisoja
• Olympialaisia

Jos hän pystyy jatkamaan tasaisen nousujohteista kehitystä ja saamaan tekniikan sekä mielenhallinnan kohdilleen, Porvarista saattaa hyvinkin tulla Suomen seuraava 85+ metrin keihäsmies.

Ja me suomalaiset seuraamme jännittyneinä – ja toiveikkaina.

Keihäs – kivijalka, joka kantaa?

Vaikka Suomella on viime vuosina ollut menestystä monessa muussakin yleisurheilun lajissa, keihäs pysyy silti erityisasemassa. Se on vähän kuin kansallinen kruununjalokivi – jonkinlainen urheilullinen itseluottamuksenlähde.

Eemil Porvarin tuore pronssi osoittaa, ettei tämä perintö ole hiipumassa. Uudet nimet ottavat puikkoja käsiinsä, valmiina seuraaviin kilpailuihin ja kovempiin kenttiin.

Ja kuka tietää – ehkä joku päivä Eemil Porvari seisoo vielä keihäskentän päässä, olympiakultaa kaulassa. Näihin mietteisiin ei ole enää pitkä matka. Mutta sitä ennen pitää heittää. Kova. Ja vielä vähän pidemmälle.