Jesse Keränen ja alkukauden haasteet jääkiekossa missä viipyvät tehot ja löytyykö ratkaisu pian

Syksy on jääkiekkokauden parasta alkusalaattia. Jokainen peli, jokainen syöttö ja jokainen tilasto tuntuu kertovan jotain uutta pelaajien suunnasta. Yksi tarkimmin seuratuista nimistä on ollut Jesse Keränen. Häneltä on odotettu hyppyä isoihin saappaisiin – mutta toistaiseksi pistepörssi ei ole lähtenyt laulamaan hänen tahtiaan.

Keräsen pelissä on paljon sellaista, mikä tekee hänestä valmentajan luottopelaajan: sitoutuminen puolustussuuntaan, fyysisyys kaksinkamppailuissa, vahva tekeminen alivoimalla. Mutta kun rooli määritellään ykkös- tai kakkoskentän hyökkääjäksi, nämä eivät yksin riitä. Silloin tilastoihin pitäisi ilmestyä maaleja ja syöttöjä – ja juuri siinä Keränen on toistaiseksi jäänyt jälkeen.

Ketjumuutosten varjossa

Yksi selitys löytyy ympäriltä. Alkukauteen on mahtunut loukkaantumisia ja jatkuvia ketjumuutoksia, jotka rikkovat kemiaa ja syövät hyökkäyspään tehokkuutta. Silti moni arvioi, että aidosti johtavan hyökkääjän merkki on kyky tehdä tulosta ketjukavereista riippumatta. Siinä Keränen ei ole vielä vakuuttanut.

Silti valmennus näyttää luottavan häneen. Jääaikaa tulee runsaasti, ja myös ylivoiman vastuuta on tarjolla. Ongelma on vain se, ettei jäällä nähty työ ole vielä realisoitunut tulostaululla.

Mikä tökkii?

Kun hänen pelaamistaan puretaan, esiin nousee muutama toistuva teema:

• Viimeistely: laukauksia syntyy, mutta maaliverkot eivät heilu tarpeeksi usein.
• Ketjukemia: vierellä pelaavat vaihtuvat, eikä pysyvää yhteistyötä löydy.
• Itsevarmuus: kun hyökkääjä jää ilman onnistumisia, itseluottamus laskee – ja se näkyy viimeistelyssä.

Samaan aikaan muut vertaistason pelaajat pystyvät haastamaan maalivahdin ja kääntämään puolikkaankin paikan osumaksi. Keräsen kohdalla paine kasvaa jokaisella kuivalla illalla.

Suunta voi muuttua nopeasti

Kausi on kuitenkin vasta nuori. Keräsen historia tuntee hetkiä, jolloin juuri tiukoissa paikoissa hän on noussut esiin. Hänellä on kykyä muuttaa kurssi, jos vain onnistumisia alkaa tipahdella. Yksi toimiva ketjukaveri, yksi oikeaan aikaan tullut maali – ja koko tarina on uudenlainen.

Toisaalta, jos ketsuppipullo ei aukea, vaarana on, että Keränen ajautuu siihen rooliin, josta puhutaan ”alivoimaspesialistina ja joukkuehengen rakentajana” eikä ratkaisijana. Se ei välttämättä ole väärin – mutta ei myöskään se rooli, johon häneltä kauden alla odotettiin hyppyä.

Odotukset ja kärsivällisyys

Nyt kysymys kuuluu: kuinka kauan kannattaa odottaa? Pitääkö Keräselle antaa tilaa löytää rytmi vai pitäisikö jo vaatia paljon enemmän? Kevättä ajatellen vastaus on ratkaiseva. Joukkue tarvitsee, että joku nappaa ratkaisijan roolin – ja vielä parempi, jos se joku on Keränen.

Viimeinen sana jää tietysti kaukaloon. Mutta tällä hetkellä keskustelu käy kuumana: onko Jesse Keränen aliarvostettu luottomies, joka tekee näkymätöntä työtä muiden puolesta – vai pitäisikö hänen viimein ottaa askel, jota häneltä on jo useamman kauden ajan odotettu?