Kun Suomi ja Ruotsi sytyttivät stadionin – Anders Gärderud muistelee maaottelun intohimoa ja kiihkeää kilpailuhenkeä

Suomen ja Ruotsin välinen yleisurheilumaaottelu on vuosikymmenien ajan ollut ilmiö, joka on ylittänyt urheilun normaalit rajat. Kyse ei ollut pelkästään juoksuajoista tai heittotuloksista, vaan kansallisesta kunnia-asiasta. Ottelu sytytti tunteita, joita ei voinut mitata sekunneissa tai metreissä.

Muistot ajalta, jolloin stadion kirjaimellisesti jylisi

Ruotsin estejuoksun legenda Anders Gärderud, nyt 79-vuotias, on kertonut Ylen haastattelussa, kuinka kiihkeissä tunnelmissa maaottelut 1960–70-luvuilla käytiin. Hän muistaa ajat, jolloin stadionin energia oli niin väkevää, että ottelijat pysyivät turvallisuussyistä hotellin seinien sisällä.

Montrealin olympiavoittaja mutta sydämessään maaottelumies

Vuonna 1976 Gärderud juoksi Montrealissa olympiakultaan uudella maailmanennätysajalla. Samana iltana suomalaiset juhlivat oman sankarinsa, Lasse Virénin, voittoja. Ja silti, mitä enemmän vuosikymmeniä on kulunut, sen kirkkaammaksi ovat nousseet muistot Suomi–Ruotsi-maaotteluista – ei olympiavoitot.

Gärderudin mukaan maaottelut olivat suomalaisille itsetunnon kysymys. Sodan varjot ja kansallinen kaipuu näytönpaikkoihin tekivät kilpailuista enemmän kuin urheilua. Täyttä katsomoa, liehuvia lippuja ja jännittynyttä tunnelmaa ei voinut verrata mihinkään muuhun.

Radalla ja sen ulkopuolella kuumeni

Kuin sodan jatkeena, maaottelut synnyttivät kipakkaa kilpailua myös kaduilla. Ruotsalaisjoukkueen hotellielämää varjeltiin tarkkaan, etteivät iltakahnaukset yltyisi liian vaarallisiksi.

• Kovaotteisia kamppailuja
• Protesteja tuomareiden päätöksistä
• Katkeria hylkäyksiä ja sovinnon maljannostoja

Vuonna 1969 Tukholmassa lämpötila nousi äärirajoille, kun keihäsmiehet Pauli Nevala ja Jorma Kinnunen hermostuivat ja protestoivat näyttävästi. Myös yleisö otti ottelut sydämen asiaksi – joskus liiankin tulisesti.

Presidentti tasoittamassa kiihkoa

Yhden kerran Olympiastadionin tunnelma oli niin tulehtunut, että presidentti Urho Kekkonen itse saapui puhumaan yleisölle. Hänen sanansa toimivat jäähdyttimenä, ja tämä hetki jäi historiaan osoituksena siitä, kuinka merkittävä maaottelu suomalaisille oli.

Ajan tuoma muutos

Nykyisin Suomi–Ruotsi-maaottelu ei enää sytytä samanlaisia intohimoja. Ammattiurheilun, globaalien kisojen ja sosiaalisen median keskellä ottelu ei nouse otsikoihin samalla tavalla kuin ennen. Silti jotakin ainutlaatuista on säilynyt: kyseessä on edelleen maailman ainoa vuosittain järjestettävä yleisurheilumaaottelu.

Urheilua suurempi tarina

Gärderudin muistot ovat todiste siitä, että urheilu on osa kansakunnan sielua. Maaottelut eivät olleet vain pisteitä taulukossa, vaan kertomuksia ystävyydestä, kilpailuvimmasta, pettymyksistä ja yllättävistä sovinnoista. Hänen Montrealissa juoksemansa entinen maailmanennätys ei enää komeile listojen kärjessä, mutta hänen nimensä ja tarinat elävät yhä.

Vaihtoehtoiset otsikot

• ”Silloin kun maaottelu oli sotaa – Anders Gärderud muistaa poistumiskiellot, protestit ja konjakkimaljat”
• ”Suomi vastaan Ruotsi: kun yleisurheilu oli koko kansan taistelu”
• ”Olympiavoittaja Gärderud: ’Suomen itsetunto teki maaotteluista kiihkeitä kuin koskaan’”

Miten itse näkisit tulevaisuuden – pitäisikö Suomi–Ruotsi-maaottelun nousta vielä kerran entiseen loistoonsa, vai kuuluuko se aikakausien historiaan, joita enää ei voi rakentaa uudelleen?