Suomalaisurheilun eettinen kriisi raportti paljastaa kilpailumanipulaation uhan ja Suekin roolin epäselvyydet

Suomalainen urheilu on aina halunnut uskoa itseensä – siihen, että kentillä, halleissa ja radoilla pelataan reilusti ja niin kuin pitääkin. Mutta tuore raportti kertoo toisenlaista tarinaa: kulisseissa kuohuu, ja rehellisyyden maine ei enää ole niin itsestäänselvyys kuin ennen.

Valtion liikuntaneuvoston tilaama arviointi nostaa esiin huolenaiheita, jotka saattavat tuntua kaukaisilta, mutta joilla voi olla valtava vaikutus siihen, millaista urheilua Suomessa tulevaisuudessa nähdään. Raportin toteutti konsulttiyhtiö 4Front Oy neljän asiantuntijan voimin, ja sen tulokset ovat ristiriitaisia.

Hyvä uutinen: Suomi saa kiitosta siitä, että eettiset asiat on koottu yhden organisaation, Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suekin), alle. Huono uutinen: tämä kokonaisuus näyttäytyy urheilijoille, seuroille ja valmentajille hämmentävän sekavana.

Kilpailuja manipuloidaan – ja Suomi on haavoittuvainen

Yksi selvimmistä viesteistä on, että kilpailumanipulaatio on nousussa. Kyse ei ole vain kaukaisista tarinoista Itä-Euroopan vedonlyöntimarkkinoilta, vaan ongelmasta, joka on hivuttautumassa myös Suomeen.

Erityisesti siirtymä kohti uutta rahapelijärjestelmää herättää pelkoa: jos pelaamista ei valvota riittävästi, ovenraosta voi tulla sisään paljon epäilyttävää toimintaa. Raportti huomauttaa, että meiltä puuttuu jopa peruslegopalikka – lainsäädännöstä ei löydy käsitettä urheilupetos. Ilman sitä poliisin ja syyttäjien mahdollisuudet puuttua epäselviin tilanteisiin jäävät kapeiksi. Monessa muussa Euroopan maassa pelinsäännöt tähän on jo kirjattu selkeästi rikoslakiin.

Antidoping edellä, mutta maailma muuttuu

Suekin painopiste ja suurin osa sen resursseista on perinteisesti ollut dopingvastaisessa työssä, ja siinä Suomi on ollut kansainvälisten mittapuiden mukaan esimerkillinen. Mutta doping ei enää ole ainoa haaste.

Kentällä kohdataan yhä enemmän myös muita ongelmia: katsomoturvallisuudesta kilpailujen rehellisyyteen ja kenties vaikeimmin määriteltävään synkkään alueeseen – eettisten sääntöjen rikkomuksiin.

Raportti kertoo, että moni urheilija ei tiedä, mikä on vakava rikkomus ja mikä ei. Eikä aina ole selvää, pitäisikö hänen soittaa poliisille, lajiliitolle vai Suekille. Tämä epätietoisuus johtaa siihen, että monet yhteydenotot eivät edes etene käsittelyyn. Seuroille ja urheilijoille jää tunne, että heidän huolensa jäävät pöydän kulmalle pölyttymään.

Tämä kuuluu kenelle?

Ehkä koko raportin punainen lanka on epäselvyys. Kuka vastaa mistäkin? Jos ongelma ei kuulu lajiliitolle, onko se viranomaisten asia vai Suekin tontilla? Ja jos mitään ei tapahdu, riskinä on, että vakavatkin tapaukset jäävät käsittelemättä – tai ainakin viivästyvät niin, että vahinko ehtii levitä.

Asiantuntijoiden resepti on selkeämpi työnjako: Suekille vastuulle nimenomaan keskivaikeiden ja vakavien rikkomusten tutkinta, ja kevyemmät tapaukset takaisin lajiliittoihin. Näin kaikki tietäisivät heti, mihin ottaa yhteyttä.

Raportin viesti: hyvä pohja, mutta kiireellisiä muutoksia

Lopputulema ei ole synkkä, mutta varoittava. Suomalaisen urheilun eettinen selkäranka on edelleen olemassa ja toimii, mutta paine kasvaa. Jos siihen ei reagoida, riskinä on, että halkeamat syvenevät.

Raportti listaa neljä kiireellistä tarvetta:

• Lisätä lainsäädäntöön urheilupetoksen käsite, jotta viranomaiset voivat puuttua kilpailujen vääristelyyn kunnolla.
• Vahvistaa valvontaa, etenkin kun rahapelijärjestelmä uudistuu.
• Selkeyttää Suekin roolia ja resursseja, jotta antidoping ei syö kaikkea huomiota muilta eettisiltä kysymyksiltä.
• Panostaa tiedotukseen ja koulutukseen, jotta urheilijat ja seurat tietävät, kenen puoleen kääntyä ongelmatilanteissa.

Miksi tällä on väliä?

Suomalaisen urheilun brändi maailmalla on aina ollut puhtaus ja luotettavuus. Mutta sellaiset maineet voivat särkyä yllättävän nopeasti. Yksi isosti uutisoitu manipulaatiotapaus tai jatkuvat epäselvyydet voivat horjuttaa koko järjestelmän uskottavuutta.

Samalla raportti tarjoaa myös mahdollisuuden. Jos Suomi pystyy rakentamaan mallin, jossa antidopingtyö pysyy vahvana, mutta rinnalle nousee yhtä vahva järjestelmällinen ote muihin eettisiin haasteisiin, me voimme jälleen olla suunnannäyttäjä. Ei vain puhtaan urheilun, vaan kokonaisvaltaisen reilun pelin maana.

Loppusanat

Raportti toimii kuin herätyskello. Urheilua ei enää voi tarkastella vain kentän tapahtumina tai tulostauluina – reilu peli täytyy varmistaa myös kulissien takana. Nyt ratkaistaan, millaista urheilua Suomessa pelataan tulevaisuudessa.

Onko Suekin siis syytä ottaa voimakkaampi ote kilpailumanipulaation torjunnasta, vai pitäisikö sen pysyä ensisijaisesti dopingvalvojana?

Haluaisitko, että ehdotan lisäksi napakampaa otsikkoa ja alaotsikkoa, jos tekstiä ajatellaan julkaistavaksi lehden kansijuttuna?