Radiovitsistä olympiaunelmaksi Jannen ja Tristanin kelkkatarina jäi suomalaisten sydämiin
Tässä on kertomus kahdesta tavattomasta miehestä, Janne Saarisesta ja Tristan Jeskasesta, jotka onnistuivat kääntämään kevyen heiton kunnianhimoiseksi urheiluprojektiksi. Heidän tavoitteensa oli uskomaton: edustaa Suomea vuoden 2026 talviolympialaisissa pariohjaskelkkailussa – lajissa, joka oli suomalaisille lähes täysin tuntematon.
Vitsi muuttuu todeksi
Kaikki alkoi sattumalta. Saarinen oli tunnettu radiokasvo ja näyttelijä, ei suinkaan urheilija. Kun hän suorassa lähetyksessä heitti huumorilla “kelkkailu-olympialaisista”, ei hän arvannut, että Suomen kelkkailuliitto ottaisi häneen todella yhteyttä.
Puhelinsoitto ei jäänyt vain jutuksi. Pian Saarinen oli vetänyt kelkkakypärän päähänsä, ja suunta oli selvä. Hän sai rinnalleen Tristan Jeskasen, urheilijan, jolla oli taustaa muun muassa rugbysta ja amerikkalaisesta jalkapallosta — sekä tärkeää kokemusta kelkkailusta Kanadasta ja Itävallasta.
Vakava projekti, täysi panostus
Kaksikko ei suhtautunut projektiin kevyesti. He:
- Harjoittelivat määrätietoisesti
- Ryhdyivät rakentamaan omaa kelkkailujoukkuettaan
- Etsivät ja saivat yhteistyökumppaneita
- Kiersivät oikeilla kilparadoilla eri maissa
Vuonna 2024 Ylen Sportliv-dokumentti näytti, mitä kelkkailun kulissien takana tapahtui. Huomion keskipisteessä olivat ystävyys, paine ja haasteiden ylittäminen.
Käännekohta Lillehammerissa
Mutta matka ei ollut ongelmaton. Marraskuussa 2023 Lillehammerissa tapahtui vakava kaatuminen harjoituslaskun aikana. Saarinen loukkaantui pahasti ja joutui sairaalaan. Silloin todellisuus iski vasten kasvoja. Mietittiin, onko tavoitteeseen tähtääminen enää järkevää – vai jopa hengenvaarallista.
Saarinen jakoi tilanteesta rehellisen ja liikuttavan viestin somessa. Se sai monet ymmärtämään, miten paljon uskallusta ja uhrauksia matkan taakse kätkeytyi.
Projekti päättyy – mutta ei turhaan
18. kesäkuuta kaksikko ilmoitti lopettavansa. Detaljeja päätöksen taustalta ei paljastettu, mutta syyt vaikuttivat liittyvän paitsi loukkaantumisiin, myös projektin henkiseen taakkaan ja joukkueen sisäisiin haasteisiin.
Silti heidän perintönsä jäi elämään. Ei olympialaisissa, vaan:
- Suomalaisessa kulttuurissa
- Inspiraationa tuleville urheilijoille
- Viihdyttävänä, mutta vaikuttavana muistona
Yrittämisen voima
Saarinen palaa media-alalle, Jeskasta odottaa mahdollisesti jatko urheilun parissa. Yksi asia on kuitenkin varma: nämä miehet yrittivät. He eivät olleet perinteisiä kelkkailijoita, mutta heidän projektinsa oli rohkea, vilpitön ja ainutlaatuinen.
- He eivät pelänneet epäonnistumista.
- He käänsivät vitsistä todeksi muuttuneen idean yllättäväksi seikkailuksi.
- He osoittivat, että tärkeintä ei ole määränpää, vaan reilu yritys päästä sinne.
Ja ehkä jonain päivänä, kun uusi suomalainen kelkkailija seisoo olympiakisojen portilla, hän muistaa nämä nimet – Janne ja Tristan – ja miettii hetken, miten he sen tekivät.
Vaikka jarrut pettivät, kaasua painettiin loppuun asti. Se on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi yhä uudelleen.
