Kuopion MM-suunnistus 2024 toi pronssia ja pettymyksiä mutta suomalaisessa suunnistuksessa on yhä toivoa
Voi Kuopio. Et antanut suomalaisille suunnistajille sitä kotikisojen satua, jota niin monet olivat toivoneet. Ei tullut kultaryntäystä, ei henkilökohtaista mitali-iloittelua. Mutta vaikka MM-kisojen saldo jäi niukaksi, ei se ollut täysin toivoton tarina.
Odotukset olivat korkealla – kotikenttä, oma maa ja yleisö kannustamassa harjuilla ja metsien siimeksessä. Tavoitteena oli paikka suunnistuksen kirkkaimpien tähtien joukossa, maailman ykkösmaaksi nousu. Mutta kylmä totuus iski metsärasteilla. Ruotsi, Norja ja Sveitsi tulivat ja näyttivät, miksi he johtavat lajia tällä hetkellä. Suomi jäi tällä kertaa statisteiksi.
Yksi kirkas hetki tuli – aivan lopussa.
Pronssi, joka tuntui kullalta
Vasta kisojen viimeisessä lajissa, miesten viestissä, Suomi viimein sai sen, mitä oli viikon ajan odottanut ja tavoitellut – mitalin. Topi Syrjäläinen, Akseli Ruohola ja Miika Kirmula antoivat kaikkensa ja saivat puserrettua pronssin kihelmöivän jännitysnäytelmän jälkeen.
Yle Urheilun asiantuntija, suunnistuslegenda Minna Kauppi, tiivisti monien ajatukset kauniisti: ”Mitali maistuu kullalle.”
Mutta vaikka tämä pronssi ilahdutti, isossa kuvassa se ei peittänyt pettymyksen sävyjä. Kotiyleisön edessä odotettiin enemmän – erityisesti henkilökohtaisilta matkoilta. Niiltä ei tällä kertaa tullut yhtäkään mitalia. Miika Kirmula oli lähimpänä, sijoittuen viidenneksi keskimatkalla.
Mestarit tulivat muualta
Jos suomalaiset jäivät ilman mestaruuksia, niin toiset loistivat sitäkin kirkkaammin. Ruotsi oli erityisesti naisten sarjoissa täysin pitelemätön – kolmoisvoitto keskimatkalla ja viestikulta löivät leiman heidän ylivertaisuuteensa.
Norjan Kasper Harlem Fosser oli kisojen tähti. Mies voitti kaksi kultaa ja nappasi vielä yhden hopeankin – jos suunnistus olisi rockmusiikkia, hän olisi tämän hetken maailmanlistan ykkönen. Ja Sveitsi? Sekin vei osansa, kiitos muun muassa Simona Aebersoldin pitkän matkan voiton.
Minna Kauppi kiteytti suomalaisnäkökulman hyvin: ”Sellaista ihan absoluuttista venymistä ei tullut. Uskon, että meillä olisi ollut mahdollisuus mitaleihin.” Hän lisäsi vielä pistävästi, että pronssi tuli ”suunnistuksellisesti huonoimmalla suorituksella.”
Valmistautuminen oli huippuluokkaa – mutta tulos jäi uupumaan
Kukaan ei voi sanoa, etteikö Suomi olisi panostanut kisavalmisteluun. Suomen suunnistusliiton toimitusjohtaja Mika Ilomäki kertoi avoimesti, että kaiken piti olla kohdillaan. Taustalla oli ranskalaislegenda Thierry Gueorgioun valmennusosaaminen – mies, jolla on itsellään 14 MM-kultaa. ”Ei tämä valmistautumisesta ole jäänyt kiinni”, Ilomäki totesi.
Päävalmentajan jatko ei ole vielä varmaa, mutta liitto ainakin toivoo sen jatkuvan. ”Mielellään keskustellaan hänen kanssaan jatkosta sitten, kun kausi on ohi”, Ilomäki sanoo silmäkulmassa toivo.
Karu vertailu: mitalit eivät valehtele
Katsotaanpa numeroita. Ne harvoin valehtelevat:
- Ruotsi: 7 mitalia (2 kultaa, 3 hopeaa, 2 pronssia)
- Norja: 6 mitalia (3 kultaa, 2 hopeaa, 1 pronssi)
- Sveitsi: 4 mitalia (1 kulta, 1 hopea, 2 pronssia)
- Suomi: 1 mitali (viestipronssi)
Erot ovat selkeitä. Ruotsilla, Norjalla ja Sveitsillä on paitsi muutama tähti, myös laaja rintama huippusuunnistajia. Suomi jäi taakse – tällä kertaa yhdellä pronssilla.
Ilomäki sen sanoi suoraan: ”Heiltä löytyy enemmän urheilijoita, joista valita top-joukkueeseen.”
Katse kohti Belgiaa ja Genovaa
Mutta urheilussa, kuten elämässäkin, huominen tuo uuden mahdollisuuden. Suunnistusmaajoukkueen seuraava iskun paikka on jo elokuussa, kun sprintin EM-kilpailut järjestetään Belgiassa, Hasseltissa. Ja hieman kauempana horisontissa häämöttää vuoden 2026 MM-kisat Genovassa, Italiassa. Ne ovat sprinttikisat – laji, jossa suomalaisilla on historiallisesti ollut mahdollisuuksia.
Vuonna 2013, Sotkamon kotikisoissa, Suomi juhli peräti viittä mitalia. Ehkä historia voi toistaa itseään?
Yhteenveto: Vielä ei ollut meidän aika
Kuopion MM-kisat eivät tuoneet toivottua mitalisadetta. Mutta eivät ne myöskään olleet täysi epäonnistuminen. Suomen suunnistus on hyvällä tiellä – taidossa, valmennuksessa ja intohimossa. mutta se, mikä nyt jäi uupumaan, oli se viimeinen vaihde. Se yksi täydellinen suoritus, joka nostaa urheilijan mitalikantaan.
Nyt kysymys kuuluu:
- Kuka ottaa sen seuraavan askeleen?
- Nouseeko ensi kaudella uusi Kirmula, uusi Minna Kauppi tai uusi Mårten Boström?
Se jää nähtäväksi.
Yksi asia on kuitenkin varma – suomalainen suunnistus ei aio antaa periksi. Tämä oli vain yksi luvun päätös, uusi luku alkaa jo pian.
Mikä sinun mielestäsi on Suomen suurin haaste seuraavissa suunnistuksen arvokisoissa? Entä missä piilee potentiaali? Jatketaan keskustelua.
