Viivi Lehikoisen koskettava paluu aitajuoksuun – tauon ja uupumuksen jälkeen kohti uutta nousua
Viivi Lehikoinen seisoi jälleen lähtöviivalla tutulla kilparadalla Genevessä, valmistautuen juoksemaan 400 metrin aidat – matkan, jota hän rakastaa. Taukoa oli kertynyt yli 300 päivää, ja kyseessä ei ollut mikä tahansa kilpailu, vaan henkisesti suuri paluukisa hänen päälajissaan.
Yli vuoden tauko – ei pelkkää lepoa
Lehikoinen kuuluu suomalaisen yleisurheilun kärkinimiin. Vuonna 2022 hän juoksi Suomen ennätyksen 400 metrin aidoissa ajalla 54,40, mutta keväällä 2023 kaikki ei enää sujunut suunnitelmien mukaan. Harjoitukset eivät tuottaneet tulosta ja palautuminen takkusi. Lopulta toukokuussa hänen oli pysähdyttävä – kyseessä oli ylikuormitustila, jonka taustalta löytyi yllättäviäkin terveysongelmia: muun muassa hoitamaton astma ja vaikea univaje.
Syksyllä Lehikoinen avasi tilanteen yleisölle. Hän kertoi, että voimattomuus vei myös henkisesti pimeään paikkaan. Urheilijan uralla tällainen pysähdys ei ole helppo päätös, mutta hän teki sen – rakennusprojekti alkoi alusta pikamatkoilla ja kuntoutumisella ilman aitoja.
Geneven juoksu – paluu, ei vielä huippusuoritus
Paluu kilparadalle tapahtui Sveitsissä Atleticageneve-kisoissa. Lehikoinen juoksi ajan 56,82 ja sijoittui toiseksi B-erässä. Vaikka aika jäi reilusti hänen parhaastaan, tärkeintä oli osallistuminen. Hän itse summasi kokemuksen sanoilla:
“Tie tähän pisteeseen ei ole ollut mikään kauhean suoraviivainen… mutta on kiva olla vihdoin tässä pisteessä, että pääsee tekemään sitä omaa lajia.”
Toivo ja toipuminen olivat Geneven kisan keskiössä. Sijoitus oli toissijainen – paluu radalle oli suurin voitto itsessään.
Mitä realistisesti odottaa?
Nykyvauhti ei vielä riitä arvokisafinaaliin. Maailman huiput alittavat 55 sekuntia, ja EM-finaalipaikkojen raja liikkuu lähellä 54,5 sekuntia. Mutta:
Kesä on vasta alussa
Lehikoinen tarvitsee pari ehjää kilpailua
Kuntopohja ja kokemus ovat tallella
Jos kehitys jatkuu, finaalipaikka ei ole mahdoton tavoite.
Matka jatkuu
Lehikoinen ei ole vain palannut – hän uudistaa itseään urheilijana ja ihmisenä. Tämä matka vie aikaa. Jokainen askel radalla on askel eteenpäin, ja jokainen kilpailu tuo lisää itseluottamusta sekä rytmiä entiseen loistavaan juoksuun.
Hänen tarinallaan on painava viesti: urheilu ei aina ole voittamista, vaan nousemista silloin kun se tuntuu lähes mahdottomalta. Paluukisa kertoi rohkeudesta, sisusta ja siitä, että suurin voitto voi olla yksinkertaisesti lähtöviivalle astuminen.
Faktat Viivi Lehikoisen paluusta
Ensimmäinen 400 metrin aitakisa sitten elokuun 2023
Paluukisa Genevessä: aika 56,82 ja toinen sija B-erässä
Tauon syyt: ylikuormitus, astma, krooninen univaje ja niiden aiheuttama uupumus
Kilpailukausi on vielä alussa – mahdollisuudet nousuun elävät edelleen
Tämä ei ollut pala tarinan lopusta – vaan kenties alku seuraavalle luvulle. Viivi Lehikoinen on palannut, valmiina taistelemaan jokaisesta aidasta ja jokaisesta metristä.
Jesse Puljujärven upea paluu jääkiekkoeliittiin AHL-finaalien kautta
Vuosi sitten Jesse Puljujärvi mietti, onko jääkiekko enää tulevaisuutta vai muisto. Useat lonkkaleikkaukset, epäselvä rooli ja sopimuksen purku Pittsburgh Penguinsin kanssa jättivät paljon kysymysmerkkejä ilmaan. Nyt hän sykkii uudelleen urheilun rytmissä, mutta hieman erilaisessa ympäristössä – AHL:n Charlotte Checkersissä, jossa hän tavoittelee uransa ensimmäistä Calder Cup -mestaruutta.
Kun NHL-polku katkesi – ja tilalle tuli mahdollisuus
Kausi 2023–2024 merkitsi Puljujärvelle uutta alkua. Pittsburghissa peliminuutit vähenivät ja seinä tuli vastaan. Sopimuksen purkamisen jälkeen tie vei AHL:n Charlotte Checkersiin, Florida Panthersin farmiseuraan.
”Tunsin, etten nähnyt Pittsburghissa valoa. Oli pakko ottaa seuraava askel”, Puljujärvi kertoi NHL:n verkkosivuilla.
Checkersissä hän löysi taas pelirytmin, tilaa hengittää ja ennen kaikkea iloa kiekosta. Rooli kasvoi, vastuu lisääntyi ja luottamus omaan tekemiseen vahvistui. Puljujärvi on ollut tärkeä osa joukkueen pudotuspelimenestystä – ei niinkään tehopisteillä, vaan sitkeästi työskentelemällä illasta toiseen. Hän tekee juuri sen, mitä mestaruutta tavoitteleva joukkue tarvitsee: auttaa kentällä siinä, missä tarve on suurin.
Viimeinen etappi: Calder Cupin finaalit
Charlotte kamppailee parhaillaan Calder Cupin finaaleissa. Vastassa oleva Abbotsford Canucks johtaa sarjaa 3–1 otteluvoitoin. Seuraava peli on elintärkeä: voitto pitää unelman hengissä, tappio päättää kauden.
Vaikka Puljujärvi ei ole vielä tehnyt pisteitä finaalisarjassa, hänen panoksensa näkyy jokaisessa vaihdossa: karvauspelaaminen, kaksinkamppailut ja joukkueen puolustuspelaamisen tukeminen nostavat hänen arvonsa esille.
Maalivahti Kaapo Kähkönen on ollut toinen avainjoukkueen elossa pitämisessä tiukoissa tilanteissa, torjuen kriittisiä laukauksia ottelu toisensa perään. Nyt kaikki on yhdestä suorituksesta kiinni – voivatko he vielä kääntää finaalisarjan edukseen?
Mitä seuraavaksi? Onko NHL-ovi vielä raollaan?
Moni näkee Puljujärven otteet AHL:ssä merkkinä isommasta paluusta. Hänen kehonsa vaikuttaa olevan kunnossa, asenne oikealla tasolla ja peli intohimolla ladattua. Hän ehti kauden aikana myös pelata viisi NHL-ottelua Florida Panthersin paidassa, ja onnistui tekemään yhden maalin.
Kestääkö tämä vire vielä harjoituskauden yli ja tarjoaako tuleva syksy uuden mahdollisuuden NHL:n kirkkaisiin valoihin? Se jää nähtäväksi. Mutta on selvää, ettei Florida Panthers ole vielä unohtanut häntä.
”Olen iloinen, että löysin uuden alun ja mielenrauhan. Olen ylpeä tästä ryhmästä ja toivon, että voimme rakentaa tätä lisää”, Puljujärvi totesi ennen neljättä finaalia.
Viimeinen taistelu – vieläkö tapahtuu ihme?
Kolme peräkkäistä voittoa. Siihen Charlotte nyt tähtää. Vaikka sarjan kääntäminen 1–3 -asemasta on harvinaista, se ei ole mahdotonta. Joukkue on osoittanut ennenkin sitkeytensä, ja nyt kysytään enemmän kuin koskaan henkistä kanttia ja yhtenäisyyttä.
Puljujärvi voi nousta vielä tämän kertomuksen sankariksi. Mestaruus olisi merkittävä virstanpylväs matkalla takaisin kohti huippukiekkoa. Mutta vaikka mestaruutta ei tulisi, se on vain yksi sivuluku hänen uuden tarinansa alussa.
Puljujärven kausi pähkinänkuoressa:
Pelasi kauden loppupuoliskon AHL-joukkue Charlotte Checkersissä
Kävi kentällä myös NHL-seura Florida Panthersin riveissä (5 ottelua, 1 maali)
Nyt Calder Cupin finaaleissa – sarjassa takaa-ajajana (1–3 tappiolla)
Ei pisteitä finaalisarjassa, mutta tärkeä kenttäpelaaja
Tulevaisuus avoin, NHL:ään paluu yhä mahdollinen
Mitä sinä luulet – palaako Jesse Puljujärvi vielä pysyvästi NHL:n parrasvaloihin? Voisiko mestaruus olla uusi ponnahduslauta? Jaa ajatuksesi kommenteissa!
Aleksander Barkov ja Panthers juhlivat Stanley Cupia legendaarisessa Elbo Roomissa – unohtumaton aamu Etelä-Floridassa
Kun Florida Panthers saavutti historiansa ensimmäisen Stanley Cup -mestaruuden, juhlat levisivät nopeasti pukukopin ulkopuolelle. Yksi juhlahulinoiden keskipiste oli Elbo Room, legendaarinen rantabaari Fort Lauderdalen hiekkarannalla. Siellä mestaruutta juhli myös suomalaiskapteeni Aleksander Barkov – jo ennen auringonnousua.
Pieni baari, suuri legenda
Vuonna 1938 avattu Elbo Room ei ole tyyppillinen urheilubaari. Se on tunnettu avoimesta arjestaan, kuluneista lattioistaan ja autenttisesta tunnelmastaan, jossa turistit ja paikalliset sekoittuvat saumattomasti. Juuri tuo tunnelma veti puoleensa myös Panthersin pelaajat heti ratkaisevan ottelun jälkeen.
Barkov saapui Elboon alkuviitteellä kannu sylissään. Mukana olivat myös muun muassa Niko Mikkola, Matthew Tkachuk ja Sam Reinhart, joka iski finaalissa huimat neljä maalia. Fanit olivat jo odottaneet baarin ulkopuolella varhaisesta aamusta lähtien toivossa päästä kokemaan mestaruuden huumaa lähietäisyydeltä.
“Barkov tulee sisään, kannu sylissä, ja tunnelma räjähtää,” kuvasi fani Gregory Piro innoissaan.
Panthers, pubikulttuuri ja paikalliset legendat
Elbo Room ei ole vain baari – se on pelaajille kohtaamispaikka, vähän kuin brittiläinen pubi: ei erikoiskohtelua, ei suljettuja osastoja. Vain yhteinen tila, jossa juhlia, rentoutua ja olla osa yhteisöä.
Asiakas Chris Cote tiivistää tunnelman hyvin:
“Vielä pari vuotta sitten kukaan ei tuntenut Panthersia – nyt kaikki tietävät Elbon, ja haluavat mukaan juhliin.”
Elbo Room on nyt enemmän kuin paikka. Se on symboli Panthersin matkasta marginaalista kansanliikkeeksi.
Kun katu muuttui karnevaaliksi
Kun aurinko nousi Fort Lauderdalen yllä, Elbo Roomin edusta oli muuttunut katubileiksi. Poliisi oli sulkenut alueen liikenteeltä. Pelaajat huristelivat golfkärryillä Stanley Cup kyydissään. Fanit lauloivat, tanssivat ja siemailivat juomia – osa suoraan kannusta.
Selfiet Stanley Cupin kanssa
Yhteiskuvia Barkovin ja kumppaneiden kanssa
Voittojuomia tarjoiltiin jo ennen puoltapäivää
Tuleeko Elbosta stadionin jatke – vai katoava muisto?
Kaikki hyvä on joskus uhattuna. Elbo Roomin rakennus on jo myyty sijoittajalle, jonka aiemmat hankkeet ovat sisältäneet luksushotelleja. Moni pelkää, että ainutlaatuinen Elbo Room voisi kadota.
Chris Cote suhtautuu asiaan luottavaisesti:
“En usko sekuntiakaan, että tätä paikkaa purettaisiin.”
Mutta toiset näkevät tilanteessa haikeutta. Lauren Haupt muotoilee huolensa näin:
“Jos tämä joskus katoaa, mikään ei tule olemaan enää samanlaista.”
Panthersin voiton taustalla enemmän kuin pelkkä onni
Pelikentillä Panthersin tie mestaruuteen ei ollut sattumaa. Se syntyi:
Päävalmentaja Paul Mauricen johtajuudesta
Kurinalaisesta puolustuspelaamisesta
Oikeista pelaajasiirroista – kuten Matthew Tkachukista
Ja ennen kaikkea Barkovin esimerkkijohtamisesta
Lopputuloksena oli Stanley Cupin nostaminen – ja aamuauringossa hymyilevä kapteeni Elbo Roomin baaritiskillä.
Mikä on seuraava luku?
Onko tämä alku uudelle kiekkoperinteelle Etelä-Floridassa vai ohikiitävä hetki? Vaikea sanoa. Mutta juuri nyt, tässä hetkessä, jääkiekko elää Elbo Roomissa.
Fanit, pelaajat ja satunnaiset turistit juhlivat sulassa sovussa. Stanley Cup kiersi käsistä käsiin – ja jäi varmasti sydämiin. Ja Barkov? Hän oli siellä – ensimmäisten joukossa. Ja niiden viimeisten. Yhdessä joukkueensa ja kaupungin kanssa.
Radiovitsistä olympiaunelmaksi Jannen ja Tristanin kelkkatarina jäi suomalaisten sydämiin
Tässä on kertomus kahdesta tavattomasta miehestä, Janne Saarisesta ja Tristan Jeskasesta, jotka onnistuivat kääntämään kevyen heiton kunnianhimoiseksi urheiluprojektiksi. Heidän tavoitteensa oli uskomaton: edustaa Suomea vuoden 2026 talviolympialaisissa pariohjaskelkkailussa – lajissa, joka oli suomalaisille lähes täysin tuntematon.
Vitsi muuttuu todeksi
Kaikki alkoi sattumalta. Saarinen oli tunnettu radiokasvo ja näyttelijä, ei suinkaan urheilija. Kun hän suorassa lähetyksessä heitti huumorilla “kelkkailu-olympialaisista”, ei hän arvannut, että Suomen kelkkailuliitto ottaisi häneen todella yhteyttä.
Puhelinsoitto ei jäänyt vain jutuksi. Pian Saarinen oli vetänyt kelkkakypärän päähänsä, ja suunta oli selvä. Hän sai rinnalleen Tristan Jeskasen, urheilijan, jolla oli taustaa muun muassa rugbysta ja amerikkalaisesta jalkapallosta — sekä tärkeää kokemusta kelkkailusta Kanadasta ja Itävallasta.
Vakava projekti, täysi panostus
Kaksikko ei suhtautunut projektiin kevyesti. He:
Harjoittelivat määrätietoisesti
Ryhdyivät rakentamaan omaa kelkkailujoukkuettaan
Etsivät ja saivat yhteistyökumppaneita
Kiersivät oikeilla kilparadoilla eri maissa
Vuonna 2024 Ylen Sportliv-dokumentti näytti, mitä kelkkailun kulissien takana tapahtui. Huomion keskipisteessä olivat ystävyys, paine ja haasteiden ylittäminen.
Käännekohta Lillehammerissa
Mutta matka ei ollut ongelmaton. Marraskuussa 2023 Lillehammerissa tapahtui vakava kaatuminen harjoituslaskun aikana. Saarinen loukkaantui pahasti ja joutui sairaalaan. Silloin todellisuus iski vasten kasvoja. Mietittiin, onko tavoitteeseen tähtääminen enää järkevää – vai jopa hengenvaarallista.
Saarinen jakoi tilanteesta rehellisen ja liikuttavan viestin somessa. Se sai monet ymmärtämään, miten paljon uskallusta ja uhrauksia matkan taakse kätkeytyi.
Projekti päättyy – mutta ei turhaan
18. kesäkuuta kaksikko ilmoitti lopettavansa. Detaljeja päätöksen taustalta ei paljastettu, mutta syyt vaikuttivat liittyvän paitsi loukkaantumisiin, myös projektin henkiseen taakkaan ja joukkueen sisäisiin haasteisiin.
Silti heidän perintönsä jäi elämään. Ei olympialaisissa, vaan:
Suomalaisessa kulttuurissa
Inspiraationa tuleville urheilijoille
Viihdyttävänä, mutta vaikuttavana muistona
Yrittämisen voima
Saarinen palaa media-alalle, Jeskasta odottaa mahdollisesti jatko urheilun parissa. Yksi asia on kuitenkin varma: nämä miehet yrittivät. He eivät olleet perinteisiä kelkkailijoita, mutta heidän projektinsa oli rohkea, vilpitön ja ainutlaatuinen.
He eivät pelänneet epäonnistumista.
He käänsivät vitsistä todeksi muuttuneen idean yllättäväksi seikkailuksi.
He osoittivat, että tärkeintä ei ole määränpää, vaan reilu yritys päästä sinne.
Ja ehkä jonain päivänä, kun uusi suomalainen kelkkailija seisoo olympiakisojen portilla, hän muistaa nämä nimet – Janne ja Tristan – ja miettii hetken, miten he sen tekivät.
Vaikka jarrut pettivät, kaasua painettiin loppuun asti. Se on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi yhä uudelleen.
Saga Andersson loisti seiväshypyssä EM-joukkuekisassa – taistelu olympiapaikasta jatkuu
Suomen Saga Andersson taisteli vahvasti viikonloppuna käydyissä yleisurheilun EM-joukkuekilpailuissa Puolan Bydgoszczissa, sijoittuen seiväshypyssä yhdeksänneksi tuloksella 4,20. Vaikka tulos ei riittänyt palkintokorokkeelle, se toi Suomelle arvokkaat pisteet ja osoitti jälleen Anderssonin aseman yhtenä maan huipuista.
Vahvaa tekemistä kansainvälisessä seurassa
22-vuotias helsinkiläinen aloitti kilpailun varmoilla suorituksilla – rima ylittyi korkeuksissa 4,10 ja 4,20 heti ensimmäisellä yrityksellä. Vaikka 4,30 jäi tällä kertaa ylittämättä, Andersson osoitti teknistä tarkkuutta ja kilpailukestävyyttä kovatasoisessa kentässä.
Kilpailun selvä voittaja oli Slovenian kokenut Tina Šutej, joka ylitti 4,60. Toinen ja kolmas sija menivät Italian Elisa Molinarololle (4,50) ja Ukrainan Maryna Kylypkolle (4,40).
Suomen paras sijoitus vuosiin
Anderssonin yhdeksäs sija oli Suomen paras naisten seiväshyppytulos EM-joukkuekisassa useaan vuoteen. Tämä kertoo lajin tasaisesta kehityksestä Suomessa – vaikka eurooppalaiset huiput vielä vaativatkin korkeampia tuloksia, suunta on oikea.
Jokainen piste on tärkeä
EM-joukkuekilpailussa jokainen urheilijan sijoitus muuttuu joukkuepisteiksi. Anderssonin neljä pistettä olivat merkittävä lisä Suomelle, joka kilpailee toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Nämä pisteet voivat olla ratkaisevia sarjapaikan säilyttämisen kannalta.
Yleisurheiluliiton huippu-urheilujohtajan Kari Niemi-Nikkolan mukaan tavoitteena on saada ensi vuoden MM-kisoihin noin 30 urheilijaa ja vakiinnuttaa Suomen asema Euroopan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Andersson on tässä kehityksessä tärkeässä roolissa, etenkin kun Wilma Murto tähtää kauden huipennuksiin myöhemmin.
Katse kohti Pariisia
Pariisin olympialaiset häämöttävät horisontissa, mutta tie kisakoneeseen ei ole helppo. Tulostavoite – 4,73 – ei ole vielä rikottu; Anderssonin kauden parhaat suoritukset ovat olleet 4,30:n tietämillä. Olympiapaikka on silti mahdollinen ranking-pisteiden kautta.
Loppukesän kilpailut voivat olla ratkaisevia:
Paavo Nurmi Games Turussa (kesäkuu)
Kalevan kisat Tampereella (heinäkuu)
Näissä kilpailuissa onnistuminen voi vielä muuttaa kaiken.
Yhteenveto
Saga Andersson sijoittui 9:nneksi seiväshypyssä EM-joukkuekisassa tuloksella 4,20.
Tina Šutej vei voiton ylittämällä 4,60.
Andersson toi Suomelle tärkeät neljä pistettä sarjapaikan turvaamiseksi.
Olympiapaikka on vielä realismia rankingin kautta, vaikka tulosrajasta jäädään.
Kesän kotimaiset ja kansainväliset kisat ratkaisevat paljon.
Onko olympiapaikka vielä tämän kauden ulottuvilla? Voiko Saga Andersson nostaa tasoaan ratkaisevalla hetkellä? Se jää nähtäväksi – mutta hänen matkansa on kaikkea muuta kuin ohi.
Roni Hirvonen palaa SM-liigaan – Kärpät saa vahvistuksen hyökkäykseen ja johtajuuteen
Oulun Kärppien hyökkäys saa kaudelle 2024–25 merkittävän vahvistuksen, kun Roni Hirvonen palaa Pohjois-Amerikasta takaisin SM-liigan jäille. 23-vuotias keskushyökkääjä aloittaa uuden vaiheen urallaan Kärppien riveissä yksivuotisella sopimuksella, joka tuo joukkueeseen kokemusta, taitoa ja tulevaisuuden odotuksia.
Takaisin tutuille jäille – mutta eri miehenä
Espoolaislähtöinen Hirvonen on monille suomalaisen jääkiekon seuraajille jo tuttu nimi. Hän nousi esiin Ässissä ja sittemmin HIFK:ssa, kunnes NHL-varaus Toronto Maple Leafsin toimesta vei hänet Kanadaan. AHL:ssa Toronto Marliesin paidassa kertyi yhteensä 78 ottelua ja 21 tehopistettä (9+12), joskaan NHL-debyytti ei vielä toteutunut.
Kanadan vuodet ovat muovanneet Hirvosesta entistä kypsempää pelaajaa. Hän palaa SM-liigan kaukaloihin valmis ottamaan suuremman roolin – juuri sitä Kärpät tällä hetkellä kaipaa.
Kärpät on parhaillaan uudelleenrakennusvaiheessa, ja Roni Hirvosen tulo täyttää tärkeän aukon hyökkäyksessä. Nuori lahjakkuus Viljami Marjala siirtyi NHL-unelman perässä Carolina Hurricanesiin, ja Hirvosen rooliksi kaavaillaan paitsi hänen paikkaamistaan, myös joukkueen hyökkäyspelin uudelleenmuovaamista.
Kimmo Kapanen, Kärppien urheilujohtaja, kiteytti hankinnan merkityksen seuraavasti:
Nuori, mutta jo kokenut pelaaja
Potentiaalia kehittyä edelleen
Tuottaa taitoa ja ennen kaikkea johtajuutta
Kärppien tavoittelema nousu SM-liigan huipulle tarvitsee juuri kaltaisiaan kaksisuuntaisia senttereitä, jotka pystyvät kantamaan vastuuta molempiin suuntiin kentällä.
Ei vain paikkaaja – vaan mahdollinen pelinrakentaja
Roni Hirvonen ei ole tulossa Kärppiin pelkästään täyttämään paikkaa, vaan rakentamaan uutta hyökkäyspeliä. Monipuolisuutensa ansiosta hän on käyttökelpoinen niin alivoimassa, ylivoimassa kuin tasakentällisissäkin. Hän tuo Kärppien peliin vauhtia, älykkyyttä ja ripauksen sähäkkyyttä – aineksia uudistuneen joukkueen identiteettiin.
Vaikka AHL-kaudet eivät olleet tilastollisesti ilmiömäisiä, ne hioivat Hirvosesta kokonaisvaltaisemman pelaajan. SM-liiga pääsee nauttimaan nyt pelimiehestä, jonka katse on toki yhä korkeammalla, mutta jonka keskittyminen on täysin Kärppien menestyksessä.
NHL-unelma ei ole haalistunut
Halu pelata NHL:ssä ei ole kadonnut mihinkään. Paluu Suomeen on strateginen siirto: vahva kausi SM-liigassa ja näkyvyys maajoukkueessa voivat jälleen houkutella NHL-seurat Hermosto-osastolleen. Hirvonen onkin esimerkki siitä, miten kiekkoilija voi käyttää kotiinpaluun keinona ponnahtaa takaisin kansainvälisiin ympyröihin.
Yhteenvetona: Viisas veto Kärpiltä – ja Hirvoselta
Kärppien päätös hankkia Hirvonen on sekä taktinen täsmävahvistus että strateginen investointi tulevaan. Pelaaja on nuori mutta saanut kovaa oppia – ja selkeästi valmis näyttämään, mihin pystyy. Hänessä on potentiaalia johtaa kentällä ja olla esikuva pukukopissa uudistuvan joukkueen ytimessä.
Vahvistus ei ole vain joukkuetta tukeva, vaan myös viesti kilpailijoille: Kärpät rakentaa jälleen menestyvää joukkuetta.
Roni Hirvonen – Tunnusluvut
Ikä: 23 vuotta
Pituus / Paino: 175 cm / 80 kg
Pelipaikka: Keskushyökkääjä
SM-liigan sopimus: 1 vuosi Kärppien kanssa (2024–25)
AHL (Toronto Marlies): 78 ottelua, 9+12=21 pistettä
SM-liiga-ura ennen AHL:ää: 151 ottelua (Ässät & HIFK), 57 pistettä
Ovatko Kärpät löytäneet uuden hyökkäysmoottorin, ja nähdäänkö Roni Hirvonen vielä taistelussa NHL-paikasta? Aika näyttää – mutta yksi asia on varma: alkavalla kaudella katseet kääntyvät kohti Oulua ja Hirvosen elintärkeää panosta kaukalossa.
George Russell voittoon Kanadassa mutta Kimi Antonelli varasti show’n huimalla nousullaan
Sateinen sää, viileät olosuhteet ja jännittäviä ohitustilanteita – Kanadan Grand Prix tarjosi Formula 1 -faneille juuri sitä, mitä he eniten rakastavat: draamaa, yllätyksiä ja uusia sankareita. Montrealin osakilpailussa Mercedes juhli tuplasti, kun George Russell ajoi voittoon ja nuori superlupaus Kimi Antonelli otti uransa ensimmäisen palkintokorokesijan vasta neljännessä kisassaan. Tunnelman Montrealissa kruunasi moottorien jyly, joka jätti kiekkoäänet taustalle.
Russellin paluu voittajaksi – kylmä auttoi Mercedestä
Paaluasemasta kisaan lähtenyt George Russell hallitsi vaikeat olosuhteet upeasti Circuit Gilles Villeneuve -radalla, jossa kylmyys toi lisähaasteita niin kuljettajille kuin kalustollekin. Mercedes onnistui säätöjen kanssa loistavasti, ja auto pysyi radalla liimautuneena, mikä antoi Russellille mahdollisuuden ajaa kylmänviileä voitto. Takana pysyttelivät muun muassa hallitseva mestari Max Verstappen.
Russellin kommentti kisan jälkeen kuvasti tunnetta:
”Auto toimi täydellisesti näissä oloissa. On ollut vaikeita hetkiä, mutta nyt aion vain nauttia tästä.”
Voitto oli Russellin uran neljäs ja ensimmäinen sitten vuoden 2022 Brasilian kisan. Silti, vaikka Russell nousi ykköspallille, hän ei ollut kilpailun puhutuin hahmo.
Antonelli hurmaa – palkintosija vain neljännessä kisassa
Vasta 18-vuotias Kimi Antonelli teki Montrealissa suomalaissukuisten kilpakuljettajien perinteelle kunniaa, vaikka edustaa Italiaa. Mercedes-kuski ajoi hämmästyttävän kypsästi koko kilpailun ajan, pitäen autonsa poissa vaikeuksista ja otti ensimmäisen palkintosijansa heti uransa neljännessä F1-kisassa.
Antonellin suoritus vakuutti etenkin viimeisillä kierroksilla:
”Viimeiset kierrokset olivat tosi vaikeita. Renkaat kuluivat paljon Verstappenin takana, mutta oon tosi onnellinen.”
Saavutuksensa myötä Antonelli nousi fanien suosikiksi ja herätti spekulaatiot siitä, voisiko hän taistella jopa voitoista jo tällä kaudella.
McLarenin mahalasku – Piastri kiittää, Norrisin virhe maksoi
McLarenilla oli mahdollisuus tuplapistesuoritukseen, mutta Lando Norrisin hermot eivät pitäneet loppukierroksilla. Hän yritti ohittaa tallikaverinsa Oscar Piastrin, mutta osui tämän perään ja keskeytti kilpailun vain kolme kierrosta ennen ruutulippua.
”Kaikki on minun syytäni. Tyhmä virhe,” Norris tunnusti tiimiradiossa.
Piastri pystyi jatkamaan ja sijoittui neljänneksi, kasvattaen samalla pistejohtoaan MM-sarjassa. Osumat tiimikavereiden välillä ovat harvinaista mutta yleensä kohtalokasta – Montreal ei ollut poikkeus.
Kilpailun Top 8 -sijoitukset
George Russell (Mercedes)
Max Verstappen (Red Bull)
Kimi Antonelli (Mercedes)
Oscar Piastri (McLaren)
Charles Leclerc (Ferrari)
Lewis Hamilton (Mercedes)
Fernando Alonso (Aston Martin)
Nico Hülkenberg (Sauber)
MM-tilanne kilpailun jälkeen
Oscar Piastri – 154 pistettä
Max Verstappen – 132 pistettä
George Russell – 120 pistettä
Lando Norris – 108 pistettä
Charles Leclerc – 104 pistettä
Katseet kohti Itävaltaa – voiko Antonelli toistaa temppunsa?
F1-sirkus jatkuu seuraavaksi Itävallan Spielbergissä Red Bull Ringillä, Red Bull -tallin kotiradalla. Odotukset ovat korkealla: pystyykö Verstappen vastaamaan Mercedeksen vireeseen? Saako McLaren korjattua sisäiset ongelmansa ja estämään lisäpisteiden menetystä?
Kaikki katseet kohdistuvat kuitenkin myös Antonelliin – jatkuuko nuorukaisen huikea tulokasvauhti ja nähdäänkö kenties uran ensimmäinen voitto jo Itävallassa?
Kauden mestaruustaistelu on kaikkea muuta kuin selvä. Vanhat mestarit, nuoret haastajat ja alati vaihtelevat olosuhteet pitävät huolen siitä, että jokainen kisa tuo uusia yllätyksiä. Montreal oli vain esimakua – lopullinen ratkeaminen on vielä kaukana.
Red Bull Ring kutsuu – ja fanit valmistautuvat jälleen kiehtovaan F1-viikonloppuun.
Matti Peltola loistaa kentällä ja sen ulkopuolella – U21-tähti herättää huomiota johtajuudellaan ja huippukunnossa olevalla ihollaan
Matti Peltola asteli Košicen vanhan kaupungin kujilla ehkä vain hakemaan vähän ilmaa, ehkä juomaan rauhassa kupin kahvia – eikä arvannut, että joutuisi yhtäkkiä vastaamaan pelin ulkopuolisiin ”kovempiin” kysymyksiin. Nimittäin: “Hei Matti, miten ihmeessä sun iho on noin hyvässä kunnossa?”
Kyllä, iho. Ei pelinäkemys tai pelipaikka vaan puhdas, säteilevä iho. Kyseessä oli suomalaiskannattaja, joka oli tullut katsomaan alle 21-vuotiaiden EM-kisoja – ja Peltolan kasvonhoitorutiineista tuli yllättäen päivän polttava puheenaihe.
”Joku tuli heittämään, että iho näyttää hyvältä ja kysyi, mitä sille teen. Sanoin, että pikkusiskolta tullut vinkkejä, mutta kyllä hän ne hommat oikeasti paremmin hallitsee,” Peltola nauroi Yle Urheilulle.
Koominen hetki kertoi paljon: kentän ulkopuolella Peltola osaa nauraa itselleen. Mutta kentällä – hän on kaikkea muuta kuin kevytmielinen pelleilijä. Hän tuli mukaan Pikkuhuuhkajiin suoraan A-maajoukkueen riveistä, jossa oli juuri pelannut täydet minuutit voitto-ottelussa Puolaa vastaan. Tämän EM-turnauksen alla hän ei tullut pelkästään vahvistamaan, vaan tuomaan vakautta ja johtajuutta joukkueeseen.
Johtajuutta ja kokeneisuutta nuorelle joukkueelle
”Melkein jokaisen pelaajan olen jo aiemmin tavannut, ja suurimman osan kanssa olen pelannutkin. Joukkueessa on tosi hyvä fiilis ja huumoria riittää, niin mukaan tuleminen oli helppoa,” Peltola sanoo.
Paljon puhuvaa on myös joukkuetoveri Kalle Walliuksen huomio:
”Matissa on kapteenin tuntua, vaikka hän ei ole ollut meillä niin usein. Hän solahti heti porukkaan sisään.”
Taktiikan ja läsnäolon lisäksi Peltola tuo nuorelle ryhmälle ripauksen kokemusta. Pelaamisen monipuolisuus on hänen valttinsa; A-maajoukkueessa hän on jo vakionaama, ja nyt nuorempien joukossa hänestä odotetaan puolustuksen lukkoa topparin paikalla. Valmentaja Mika Lehkosuon visio on selkeä, ja Peltola vastaa siihen luotettavuudella.
Tiukka aikataulu – vähemmän lepoa, enemmän vastuuta
Mutta palataan hetkeksi hänen aikatauluunsa – mikä ei ole kevyestä päästä:
Tiistai: A-maajoukkue voitolla Puolasta (2–1).
Keskiviikko: Uneksi muutama tunti, hyppää lentokoneeseen ja matkusta Košiceen.
Torstai: Fanien tapaamista paikallisessa pubissa ja fiiliksen nostoa ennen EM-avauksia.
Ja EM-avauksen? Peltola ei ehtinyt pelata, sillä UEFA:n sääntöjen mukaan pelaajan täytyy saada kaksi lepopäivää otteluiden välissä. Hollantia vastaan pelattu tasapeli (2–2) jäi siis hänen osaltaan katsomokokemukseksi.
Kohti kohtalokasta Ukraina-ottelua
Kaikki kuitenkin tähtää nyt sunnuntai-iltaan. Vastassa on Ukraina – joukkue, joka ei yksinkertaisesti voi hävitä toista ottelua. Tanskalle kärsitty tappio (2–3) tarkoittaa, että Ukrainalle tämä peli on kohtalon paikka. Košicen ja Ukrainan rajan välinen 80 kilometriä tekee ottelusta entistä latautuneemman.
Peltola myöntää, että maailman tilanne koskettaa, vaikka kentällä pyritään keskittymään olennaiseen. ”Mennään futiksen ehdoilla, mutta kyllähän se tilanne siellä jollain tavalla on mielessä.”
Lohkotilanne – suomalaisten jännitysnäytelmä
Me suomalaiset seuraamme lohkotilannetta henkeä pidätellen:
To 12.6: Suomi – Hollanti 2–2
Su 15.6: Suomi – Ukraina
Ke 18.6: Tanska – Suomi
Kaksi parasta menee puolivälieriin – ja Suomelle, joka on vasta toista kertaa historian saatossa mukana U21-EM-turnauksessa, jatkoon pääsy olisi jo melkoinen luku historiankirjoihin.
Tulevaisuuden johtaja – kentällä ja sen ulkopuolella
Matti Peltola kantaa harteillaan paljon. Jo nyt, alle 21-vuotiaana, hänestä puhutaan tulevana kapteenina Huuhkajissa. Hänen pelityylinsä on vakaan varma, teknisesti kypsä ja taktisesti viisas. Kentän ulkopuolella hän on helposti lähestyttävä, lämminhenkinen kaveri – ihonhoitovinkkeineen päivineen.
Jäljellä on vielä monta peliä ja monta tarinaa. Mutta tästä tarinasta on helppo pitää: suomalainen nuori huipputalentti, joka pitää pään kylmänä, ihon puhtaana – ja pelin hallussa.
Entä sinä? Näetkö Matti Peltolan tulevaisuuden Huuhkajien kapteenina? Jaa ajatuksesi!
Connor Hellebuyckin unohtumaton hetki – tuplapalkinto yllätyksenä kalareissun päätteeksi
Kun NHL:n huipputorjuja Connor Hellebuyck palasi kalareissulta kotiseudulleen Michiganissa, ei hän osannut aavistaa kotiinpaluunsa muuttuvan ikimuistoiseksi yllätysjuhlaksi. Kotirannassa odotti nimittäin enemmän kuin vain tuttu maisema – siellä olivat vastassa perhe, ystävät ja NHL:n palkintokomitea.
Elokuvamainen yllätys
Vietettyään päivän vesillä, Hellebuyck huomasi pihallaan epätavallista vilskettä. Pian hänelle selvisi syy ihmisjoukolle: hän oli voittanut Hart Trophyn ja Vezina Trophyn – arvokkaimmat palkinnot, joita NHL:n pelaaja ja maalivahti voivat saavuttaa.
”Heti kun näin kaikki ne ihmiset pihalla, tajusin, että nyt on meneillään jotain isoa,” Hellebuyck kertoi leveästi hymyillen.
Täydellinen palkinto huikeasta kaudesta
32-vuotias Hellebuyck pelasi koko NHL-uransa Winnipeg Jetsin riveissä ja hänen kautensa 2023–2024 oli tilastollisesti loistelias:
Torjuntaprosentti 92,5 %
Toistuvasti ratkaisevassa roolissa joukkueensa otteluvoitoissa
Vaikka Jetsin matka päättyi toisella pudotuspelikierroksella Dallas Starsia vastaan, Hellebuyckin panos oli kiistaton.
Poikkeuksellinen kaksoispalkinto
Hart Trophy myönnetään vuosittain NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja siitä päättävät jääkiekkojournalistit. Vezina Trophy taas myönnetään sarjan parhaalle maalivahdille NHL-seurojen GM:ien äänestyksellä. Molempien voitto samana vuonna on erittäin harvinaista.
Tilanne on erityisen poikkeuksellinen, koska Hart Trophy menee harvoin maalivahdeille. Edellinen tapaus oli Carey Pricen voitto vuonna 2015.
Hellebuyckin uran merkkipaalu
Saavutuksensa myötä Hellebuyck liittyy pieneen eliittiryhmään NHL:n historiassa:
Kolmas Vezina-palkinto uralla
Ensimmäinen Hart Trophy
Palkintojen jakotilaisuus kotirannassa ystävien keskellä
Tämä hetki kiteyttää Hellebuyckin tarinan: vaatimaton, määrätietoinen työ tekijänsä palkitsee.
Tulevaisuus tähtäimessä
Vaikka henkilökohtainen kunnianosoitus on suuri, Hellebuyck ei tyydy siihen. Hänen katseensa siintää jo Stanley Cupissa, mestaruudessa, jonka perään Winnipeg Jets on haikaillut vuosia. Hellebuyckin kaltaisen MVP-maalivahdin johdolla se voi vihdoin olla mahdollista.
Johtaja maalilla ja kopissa
Hellebuyck ei ole vain torjuja – hän on henkinen johtaja sekä jäällä että sen ulkopuolella. Hänessä Jetsilla on kalliokova tukipilari, jonka ympärille voi rakentaa tulevaisuutta.
”En edes tiennyt, miltä se pokaali näyttää,” Hellebuyck nauroi, muistellessaan hetkeä, jolloin Hart Trophy ojennettiin hänelle ensimmäistä kertaa.
Jos joku vielä epäili hänen paikkaansa maalivahtien huipulla – nyt se on kiistatonta. Mutta matka ei ole ohi. Seuraava pysäkki? Stanley Cup.
Mikä on sinun mielipiteesi? Onko Connor Hellebuyck NHL:n – tai jopa koko jääkiekon – paras maalivahti juuri nyt?
Hollannin EM-avaus hurmaa monipuolisuudellaan – nuori ja kokenut Oranje valmis yllättämään
Kun Hollanti astuu EM-kisojen kentille sunnuntaina Puolaa vastaan, se tekee sen varustettuna fiksusti rakennetulla joukkueella, jossa yhdistyvät nuoruus, kokemus ja ripaus yllätysmomenttia. Päävalmentaja Ronald Koeman on tehnyt rohkeita valintoja avauskokoonpanoonsa, ja tuloksena on ryhmä, josta puhutaan kotikatsomoissa ja futispubeissa ympäri Eurooppaa.
Tuore ja tasapainoinen avauskokoonpano
Koeman luottaa Hollannin perinteiseen pelitapaan: klassinen 4-3-3-muodostelma säilyy, sillä se on vuosien ajan istunut täydellisesti oranssiin pelipaitaan.
Maalivahtina: 21-vuotias Bart Verbruggen (Brighton), joka syrjäytti kokeneemman Mark Flekkenin.
Puolustuksessa: Denzel Dumfries (Inter) ja Micky van de Ven (Tottenham) laidoilla, keskellä Virgil van Dijk (Liverpool, kapteeni) ja Nathan Aké (Manchester City).
Hyökkäyksessä: Memphis Depay kärkenä, ja laidoilla Cody Gakpo (Liverpool) sekä Donyell Malen (Dortmund).
Kokoonpanosta löytyy siis huippuosaamista Euroopan kovimmista liigoista, mutta mukana on myös nuoria pelaajia, jotka saavat nyt mahdollisuuden ottaa ratkaisevia askelia kansainvälisellä näyttämöllä.
Yksi suuri, mutta merkittävä poissaolija
Frenkie de Jongin poissaolo Barcelonan loukkaantumisen vuoksi on Hollannille merkittävä menetys. Hänen pelinrakennustaitonsa ja rauhallisuutensa ovat olleet aiemmin Oranje-joukkueen keskiössä. Myös kokeneet nimet kuten Daley Blind ja Matthijs de Ligt jäävät tässä pelissä penkille.
Taktiikka: nopeus, liike ja aggressiivisuus
Koeman luottaa hyökkäävään ja liikkuvaan pelitapaan. Prässipeli, aktiivisesti liikkuvat laiturit ja keskikentän rytmittäminen ovat avainasemassa.
Dumfries tuo jatkuvaa vaaraa oikealta, nousuillaan ja voimallaan.
Van de Venin nopeus vasemmalla laidalla parantaa puolustuslinjan tasapainoa.
Reijnders toimii keskikentällä pelin moottorina ja rytmittäjänä.
Simons saattaa yllättää luovuudellaan ja rohkeudellaan.
Hyökkäyskolmikko sekoittaa vastustajan puolustusta jatkuvalla liikkeellään ja roolien vaihdolla.
Memphis Depay on edelleen hyökkäyksen kärkinimi – ja vaikka hänen kuntotasonsa on arvoitus, on selvää, että pelikuntoisen Memphisin ympärille voi rakentaa voittoisan hyökkäyksen.
Miksi tämä avaus herättää keskustelua?
Kaksi suurta kysymystä avauskokoonpanossa ovat:
Verbruggenin valinta maalille – kokematon, mutta harjoitusotteluissa vakuuttanut. Koemanin mukaan valmis isoon rooliin.
Memphis Depayn pelikunto – jos hän pystyy edes lähelle huipputasoaan, voi hän tehdä eron tiukoissakin otteluissa.
Koemanin omien sanojen mukaan: “Meillä on yksilöitä, jotka voivat ratkaista otteluita, mutta meidän täytyy olla ennen kaikkea yhtenäinen joukkue.” Tämä ajattelu näkyy myös kentällisessä – roolitus on harkittu, ja se perustuu tasapainolle ja yhteispelille.
Avausvoiton strateginen merkitys
D-lohko on kova. Ranska, Itävalta ja Puola tarjoavat haasteita, ja juuri siksi avausvoitto Puolaa vastaan olisi elintärkeä. Se toisi paitsi kolme pistettä, myös itseluottamusta tulevia raskaita otteluita varten.
Hollanti ei ehkä tämän hetken nimilistoilla ole turnauksen suurin mestarisuosikki, mutta tämä joukkue voi yllättää. Kokoonpanossa on juuri oikea tasapaino kokemusta sekä uutta verta.
Valmiina kisataipaleelle
Koemanin Holland on rakennettu huolella. Yhdistelmä tuoreita talentteja kuten Xavi Simons ja Bart Verbruggen sekä kokeneita nimiä kuten Virgil van Dijk ja Memphis Depay luo perustan, jolla päästään pitkälle. Taktiikka, pelaajavalinnat ja hyvä vire antavat lupauksia jostain suuresta.
Kun pilli soi sunnuntaina ja ottelu käynnistyy, koko jalkapallomaailman huomio kohdistuu Hollantiin. Tämä voi olla alku uudelle oranssille menestystarinalle – ja ainakin lähtökohdat ovat kunnossa.
Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi verkkosivustollamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
