Helmarien tähdet näyttävät sitkeytensä – Kuikka ja Rantala valmiina EM-kisoihin loukkaantumisten jälkeen
Kun peli pysähtyy – ja unelmatkin hetkeksi – voi tapahtua jotain yllättävää. Jalkapallon EM-kisojen kynnyksellä kaksi Helmarien tähtipelaajaa, Natalia Kuikka ja Jutta Rantala, tietävät tämän paremmin kuin useimmat. Heidän matkansa tähän kesään ei ole ollut suora, vaan täynnä mutkia, kipua ja silkkaa tahdonvoimaa. Nyt he ovat takaisin kentällä – ja juuri oikeaan aikaan.
Natalia Kuikka: “En antanut itselleni lupaa miettiä, että kisat jää väliin”
Tammikuun loppu toi huolta Natalia Kuikalle. Kansojen liigan ottelussa Serbiaa vastaan hänen polvensa petti – hiljainen hetki, joka jäi mieleen. Neljän kuukauden kuntoutusjakso alkoi, täynnä vesijuoksua ja henkilökohtaista valmennusta Chicagon Red Starsin organisaatiossa. Vaikka palautumisen aikataulu oli epävarma, asenne oli kirkas.
– Keskityin vain siihen, että olen valmis, kun kisat alkavat. En antanut itselleni lupaa edes epäillä muuta.
Kuntoutus antoi Kuikalle uutta näkemystä pelaamiseen ja syvensi rakkautta lajiin. Kolme pelattua ottelua NWSL:ssä ovat osoittaneet, että polvi kestää – ja luotto omaan peliin on vahvempi kuin koskaan.
Jutta Rantala: “Tämä kisapaikka on palkinto kaikesta työstä”
Jutta Rantalan vamma lokakuussa vaikutti ensin pienemmältä, mutta kuntoutus venyi kevääseen. Leicesterin hyökkääjä joutui siirtymään kentältä katsomon puolelle, mutta ei luopunut tavoitteestaan päästä mukaan EM-kisoihin.
– Päätin, että teen kaikkeni päästäkseni EM-koneeseen. Ja tässä sitä ollaan.
Kisakutsu tuntui suurelta voitolta. Jokainen hidas askel ja kuntosaliharjoitus konkretisoituivat yhdeksi merkittäväksi hetkeksi. Nyt Hollannin leirillä Rantala harjoittelee täysillä – ei vielä täydellisessä kunnossa, mutta ilman kipua ja täynnä intoa.
Takaisin kentälle – ja kohti kisoja
Kuikka ja Rantala eivät ole vain kaksi nimeä kokoonpanossa – he ovat elävä esimerkki siitä, miten vaikeuksien keskellä voi syntyä uutta voimaa. Joukkueen syke, kokemus ja intohimo saavat lisävahvistusta juuri oikealla hetkellä.
Kuikka korostaa puolustuksen olevan kunnossa, mutta hyökkäyspeli kaipaa lisää:
– Meidän pitää rakentaa vaarallisempia tilanteita hyökkäyspäässä. Maalit ratkaisevat, ja sinne pitää päästä.
Rantalan hyökkäyspotentiaali voi olla se ratkaiseva lisä, jolla ottelun kulku käännetään. Vaikka huippukunto on vielä rakentumassa, pelihalu on jo korkeimmillaan.
Kohti Hollantia – ja korkealla pidettävää päätä
Torstain EM-kenraalissa Suomi kohtaa Hollannin. Ottelu nähdään TV2:ssa ja Yle Areenassa klo 20.50. Se on viimeinen trilleri ennen todellista koitosta – ja samalla hetki, jolloin Helmarit osoittavat, etteivät vaikeudet ole murtaneet heitä, vaan kasvattaneet.
Kuikka ja Rantala ovat palanneet. Heidän tarinansa kertovat periksiantamattomuudesta ja siitä, mitä jalkapallo todella voi merkitä, kun sen olemassaolo ei ole itsestäänselvyys.
Nyt on taas aika juosta kentälle. Ja jokainen askel merkitsee hieman enemmän kuin ennen.
Pääpointit
Natalia Kuikka palasi pelikentille neljän kuukauden polvivamman jälkeen – kisakunto on kohdillaan.
Jutta Rantala sai kisapaikan vaikean loukkaantumisen jälkeen, otti kutsun vastaan kuin palkinnon.
Molemmat tuovat Helmareille lisää syvyyttä, kokemusta ja johtajuutta juuri oikeaan aikaan.
EM-kenraali: Suomi–Hollanti torstaina klo 20.50 Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa.
Seuraa EM-kisoja 2.–27.7. ja sukella Helmareiden matkaan – tarina on vasta alussa.
Oklahoma City Thunder voitti historian ensimmäisen NBA-mestaruutensa – näin pienestä kaupungista tuli koripallon huipentuma
Jos joku olisi muutama vuosi sitten ennustanut, että NBA:n mestaruusjuhlat valtaisivat kadut Oklahoman kaltaisessa pienessä kaupungissa, useimmat olisivat epäilleet. Silti näin tapahtui: Oklahoma City Thunder kruunattiin NBA:n mestariksi ensimmäistä kertaa seura- ja kaupungin historiassa. Juhlat nousivat välittömästi unohtumattomien hetkien joukkoon, kun puoli miljoonaa ihmistä kokoontui kaduille juhlistamaan yhteistä unelmaa.
Matka Huipulle: Pitkä Tie Seattlesta Oklahomaan
Thunderin tarina juontaa juurensa Seattlesta, mutta vuodesta 2008 lähtien seuran sydän on sykkinyt Oklahoma Cityssä. Vaikka paikka ei alun perin kuulunut NBA:n suurimpiin markkinoihin, Thunder rakensi omannäköisensä kulttuurin – sinnikkään, visionäärisen ja yhteisöllisyyteen perustuvan.
Joukkueen 2012 finaalitaival kolmikon Durant-Westbrook-Harden johdatuksella jäi ilman kruunua. Mutta nyt, yli vuosikymmen myöhemmin, Oklahoma nousi huipulle. Matka huipulle päättyi intensiiviseen finaalisarjaan Indiana Pacersia vastaan – ja seitsemännen ottelun voittoon, joka sinetöi seuran historian kirkkaimman hetken.
Shai Gilgeous-Alexander – Mestarijoukkueen Sydän
Thunderin ykköstähti Shai Gilgeous-Alexander nousi näyttämön kirkkaimmalle paikalle. 25-vuotias kanadalainen johti joukkuetta vakaalla kädellä ja sai ansaitusti Finals MVP -tittelin. Hänen pelillinen älykkyytensä, johtajuutensa ja kypsyytensä tekivät hänestä joukkueen emotionaalisen ja taktisen ytimen.
Shain mestaruusparaatin puhe tiivisti hetken hengen:
”Tällaiset hetket eivät osu usein kohdalle. Naurakaa, itkekää, muistakaa tämä päivä loppuelämänne.”
Rakentamisen Tie: Kolme Vuotta Pohjalta Kukkulalle
Vain kolme vuotta sitten Thunder kamppaili vaikean jälleenrakennusvaiheen kanssa, mutta GM Sam Presti piti päänsä kylmänä. Hän uskoi hitaaseen mutta kestävään rakentamiseen, ja tämä strategia toi lopulta palkinnon.
Thunder rakensi vahvan ytimen nuorten ja nälkäisten pelaajien ympärille:
Shai Gilgeous-Alexander – kentän johtaja ja tähtipelaaja.
Chet Holmgren – puolustuksen kivijalka ja ilmatilan hallitsija.
Jalen Williams – kauden aikana tähdeksi kasvanut hyökkääjä.
Josh Giddey – luova ja älykäs pelintekijä, joka loisti pudotuspeleissä.
Kokeneet konkarit Alex Caruso ja Isaiah Hartenstein, jotka toivat vakautta ja pelinlukutaitoa.
Lisäksi Presti oli varautunut tulevaisuuteen valtavalla varausvuorojen määrällä, joista osa jo nähtiin parketilla mestaruusjoukkueessa. Valmennus, sitoutunut ilmapiiri ja viisas pelaajakehitys viimeistelivät menestyksen pohjan.
Pieni Kaupunki, Suuri Hetki
NBA:n suuruudet löytyvät usein Los Angelesista, New Yorkista tai Miamista. Mutta Thunder osoitti, että mestaruus voi syntyä myös pienemmässä yhteisössä. Oklahoma Cityn ja Thunderin välinen side on ainutlaatuinen – lojaalius, intohimo ja läheisyys näkyivät erityisesti mestaruusparaatin aikana.
Pelaajat kävelivät väkijoukon seassa, jakoivat ylävitosia ja halauksia. Fanit saivat koskea mestaruuspokaalia – osoitus siitä, kuinka syvä yhteys kaupungin ja joukkueen välillä on.
Uusi Dynastia Horisontissa?
Voittaminen on vaikeaa – mutta voittamisen ylläpitäminen on vielä vaikeampaa. Silti Thunder näyttää olevan erinomaisessa asemassa rakentaa mestaruudesta kestävää menestystä. Joukkueen runko on nuori, sopimukset hallussa ja palkkakattoon jää liikkumavaraa.
Lisäksi varausvuoroja on edelleen runsaasti. Oklahoma City saattaa olla alkamassa uuden dynastian rakentamista – juuri siellä, missä sellaista vähiten odotettiin.
Seitsemän Vuotta, Seitsemän Mestaria – NBA:n Uusi Aikakausi
Thunderin mestaruus merkitsi myös harvinaista ilmiötä NBA:ssa: seitsemän vuoden aikana seitsemän eri mestaria. Tämä osoittaa liigan poikkeuksellisen tasaisuuden ja dynastioiden sirpaloitumisen.
2019: Toronto Raptors
2020: Los Angeles Lakers
2021: Milwaukee Bucks
2022: Golden State Warriors
2023: Denver Nuggets
2024: Boston Celtics
2025: Oklahoma City Thunder
Kaikki nämä mestaruudet kertovat siitä, että voittaminen ei ole sidottu rahaan tai markkinakokoon, vaan rohkeaan rakentamiseen ja oikeiden arvojen edistämiseen.
Päätössanat
Lopulta tämä mestaruus on enemmän kuin urheilullinen onnistuminen. Se on osoitus siitä, että yhteisöllisyys, visio ja rohkeus voivat kantaa pienestä kaupungista maailman huipulle. Oklahoma City Thunder ei ole vain NBA-mestari – he ovat koko urheilumaailman toivon symboli.
Ja kun uusi kausi alkaa, Thunder ei ehkä enää ole altavastaaja. He ovat joukkue, jonka jokainen tietää – ja johon yhä useampi uskoo.
Pablo Garcia loisti historiallisessa maalijuhlassa – Espanja eteni trillerifinaaliin Hollantia vastaan U19 EM-kisoissa
Yksi niistä illoista, joita jalkapallo ei koskaan unohda – juuri sellainen koettiin Bukarestissa, lämpimänä maanantai-iltana, kun Espanjan ja Saksan U19-joukkueet tarjosivat todellisen spektaakkelin EM-kisojen välierässä. Ottelu, joka päättyi Espanjan 6–5-voittoon jatkoajan jälkeen, ei ollut vain peli – se oli draama, trilleri ja historiaa tekevä tapahtuma.
Pablo Garcia, nuori hyökkääjälupaus Real Betisistä, nousi pelin suurimmaksi tähdeksi. Hän viimeisteli neljä maalia ja tarjoili yhden maalisyötön, tehden ottelussa historiaa: kukaan pelaaja ei ollut aiemmin tehnyt neljää maalia U19 EM -välierässä. Vielä merkittävämpää oli se, että hänen viimeinen maalinsa syntyi sekunteja ennen loppuvihellystä, vieden joukkueensa finaaliin.
Villi ottelu täynnä käänteitä
Peli oli uskomattoman aaltoileva. Kun Saksa johti 78. minuutilla 2–1, näytti ottelu olevan ratkeamassa. Mutta loppu oli kaikkea muuta kuin tavallinen:
8 maalia viimeisen 42 minuutin aikana
3 osumaa lisäajalla
2 maalia jatkoajalla
Joka kerta kun Saksa näytti vievän peliä, Espanja nousi takaisin. Tällainen tahto ja kyky vastata haasteeseen tekee tästä ottelusta niin ikimuistoisen.
Henkilökohtaiset sankarit – mutta yksi loistaa kirkkaimpana
Saksan hyökkääjä Max Moerstedt pelasi kenties uransa parhaan pelin hattutempullaan. Hänen viimeistelynsä oli kylmähermoista ja kliinistä. Silti valokeila kuului Pablo Garcialle, jonka esitys oli kuin elokuvasta – täynnä intensiteettiä, taitoa ja draamaa.
Finaali kutsuu – Espanja vs Hollanti
Torstain finaalissa vastassa on Hollanti, joka kukisti kisaisäntä Romanian vakuuttavasti 3–1. Heidän hyökkäystään johtaa PSV:n lahjakkuus Jason van Duiven. Luvassa on siis todellinen nuorten supertähtien kohtaaminen.
Pablo Garcia: 4 maalia, 1 syöttö – ilta, joka muutti kaiken
Max Moerstedt: Hattutemppu, mutta jäi varjoon
Uskomaton loppu – 8 maalia ajalla 78.–120.
Tuleva finaali: Espanja vs Hollanti
Mikä teki tästä illasta niin erityisen?
Tällaiset ottelut muistuttavat, mistä jalkapallo oikeasti elää. Se ei ole vain taktiikkaa ja numeroita – vaan tunnetta, yllätyksiä ja hetkiä, jotka jäävät mieleen vuosiksi. Bukarestin ilta oli täynnä juuri niitä.
Espanjan voitto oli paljon enemmän kuin finaalipaikka. Se oli kunnianhimoa, kypsyyttä ja selvä osoitus siitä, miksi heidän juniorijärjestelmäänsä ihaillaan Euroopan laajuisesti. Ottelu tarjosi meille vilauksen tulevaisuuden jalkapallosta – ja se näyttää lupaavalta, ainakin jos Pablo Garcia on siitä esimerkkinä.
Torstain finaalissa kaikki ratkeaa. Mutta se, mitä tapahtui maanantaina, jää jo nyt historiaan. Jos et nähnyt peliä – sitä on vaikea uskoa. Mutta ne, jotka katsoivat, tietävät: he elivät yhtä jalkapallon unohtumatonta iltaa.
Sergio Almenara tuo erikoistilanneosaamisen FC Kööpenhaminaan ja Huuhkajiin – Tavoitteena kääntää kulmapotkut Suomen eduksi
Kuvittele tilanne: on lisäajan viimeinen minuutti, tilanne on tasan, ja Suomi saa kulmapotkun. Kotikatsomo pidättää hengitystään – ja sitten pallo sujahtaa maaliin kuin käsikirjoituksen mukaan. Juuri näihin hetkiin tähtää Sergio Almenaran työ.
Ja nyt tuo taituri, joka toimii Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen – eli tuttavallisemmin Huuhkajien – erikoistilannevalmentajana, saa mahdollisuuden käyttää osaamistaan vähän isommalla näyttämöllä. Almenara on nimittäin palkattu yhteen Pohjois-Euroopan kovimmista seuroista, FC Kööpenhaminaan. Tanskassa odottaa uusi valmennuspesti, mutta hän ei ole unohtamassa vanhaa rakkauttaan: Huuhkajat pysyvät yhä hänen ohjelmassaan.
Almenara on mukana kahdessa pelissä – kirjaimellisesti.
Jo maaliskuussa 2024 hänestä tuli osa uuden päävalmentajan, Jacob Friisin, rakentamaa Huuhkajien valmennustiimiä. Ja siinä missä monet valmentajat pitävät yhtä työpaikkaa jo täyspäiväisenä haasteena, Almenara ottaa vastaan kaksi. Mikä kertoo paljon siitä, kuinka haluttu ja arvostettu erikoistilanneosaamisesta on tullut.
Sitä paitsi tämä on ihan ensimmäinen kerta, kun Suomella on ollut oma erikoistilannevalmentaja miesten maajoukkueessa. Se kertoo, että pelin pienet yksityiskohdat ovat nyt isossa roolissa – ja Almenaran tehtävä on kääntää jokainen vapari ja kulma Huuhkajien eduksi.
FC Kööpenhaminassa hänen tarkka silmänsä ja analytiikkaan pohjautuva lähestymistapansa on noteerattu jo aiemmin. Seura ei ole mikä tahansa pikkuklubi – se keikkuu vuosittain kärkisijoilla tanskalaisessa liigassa ja pelaa säännöllisesti eurokentillä. Siellä paine on kova, mutta niin ovat mahdollisuudetkin.
Miten tuplarooli toimii käytännössä?
Almenaran rooli Huuhkajissa kuitenkin ajoittuu ennen kaikkea maaottelutaukoihin – niihin hetkiin, kun seurajoukkueet ottavat hengähdystauon. Tällöin hän on käytettävissä täysillä, eikä Kööpenhaminan vaatimukset tule tielle. Päinvastoin – tiiviit viikot Tanskassa voivat tuoda juuri sitä terävyyttä, jota Suomi kaipaa erikoistilanteiden hyödyntämiseen.
Jos jokin osa-alue on ollut Huuhkajien akilleen kantapää, niin se on juuri tuo – kyky tehdä erikoistilanteista oikeasti vaarallisia. Olemme nähneet kulmia, jotka eivät oikein johda mihinkään, ja vapareita, jotka päätyvät seinään. Nyt on tilaisuus kääntää tuo meno ylösalaisin.
Todellinen testi on vasta edessä
Ja syksyllä se nähdään. Ensin vastassa on Norja ystävyysottelussa, sitten suuntana Puola, tällä kertaa MM-karsintojen merkeissä. Almenaran tehtävä on yksinkertainen – tehdä jokaisesta sivurajasta uhka, jokaisesta kulmasta mahdollisuus ja jokaisesta vapaapotkusta ase.
Tärkeänä palasena tässä palapelissä on luonnollisesti yhteistyö päävalmentajan kanssa. Jacob Friis ei ole piilotellut sitä, kuinka tärkeänä hän pitää Almenaran panosta. Molemmat ovat analyyttisiä, dataan nojaavia, ja he jakavat saman näkemyksen siitä, millaisia etuja erikoistilanteiden kautta voidaan repiä irti.
Almenara ei siis ole kentän laidalla yksin hihkumassa vapareista. Hän on osa strategiaa.
Eikä pidä unohtaa hänen aiempia kokemuksiaan:
FC Inter
FC Honka
Orlando Pirates Etelä-Afrikassa
Hän ei vain saavu paikalle fläppitaulun kanssa – hän tuo mukanaan vuosien kokemuksen, data-analytiikan ja valtavan määrän pelisilmää.
Yhteenveto
Sergio Almenara saa kunnian liittyä FC Kööpenhaminan valmennusryhmään.
Hän ei kuitenkaan hylkää Huuhkajia, vaan jatkaa rooliaan Suomen erikoistilannevalmentajana.
Tämä tuplatehtävä voi tarjota juuri sitä kokemusta ja näkemystä, jota Suomi on kaivannut ratkaisevilla hetkillä.
Ensimmäiset konkreettiset tulokset nähdään syksyllä, kun Huuhkajat lähtevät tavoittelemaan menestystä EM- ja MM-karsinnoissa.
Jää nähtäväksi, kuinka tämä kaksoisroolitus toimii. Mutta jos kaikki menee nappiin, tulemme vielä muistamaan hetken, jolloin kulmapotku Suomelle tuntui yhtä jännittävältä kuin pilkkukisa. Ja sen hetken takana saattaa hyvinkin olla Sergio Almenara.
Mitä mieltä sinä olet? Onko erikoistilannevalmentajalla oikeasti näin iso vaikutus peliin – vai rakentuuko menestys yhä peruspelaamisen varaan?
Viivi Lehikoisen koskettava paluu aitajuoksuun – tauon ja uupumuksen jälkeen kohti uutta nousua
Viivi Lehikoinen seisoi jälleen lähtöviivalla tutulla kilparadalla Genevessä, valmistautuen juoksemaan 400 metrin aidat – matkan, jota hän rakastaa. Taukoa oli kertynyt yli 300 päivää, ja kyseessä ei ollut mikä tahansa kilpailu, vaan henkisesti suuri paluukisa hänen päälajissaan.
Yli vuoden tauko – ei pelkkää lepoa
Lehikoinen kuuluu suomalaisen yleisurheilun kärkinimiin. Vuonna 2022 hän juoksi Suomen ennätyksen 400 metrin aidoissa ajalla 54,40, mutta keväällä 2023 kaikki ei enää sujunut suunnitelmien mukaan. Harjoitukset eivät tuottaneet tulosta ja palautuminen takkusi. Lopulta toukokuussa hänen oli pysähdyttävä – kyseessä oli ylikuormitustila, jonka taustalta löytyi yllättäviäkin terveysongelmia: muun muassa hoitamaton astma ja vaikea univaje.
Syksyllä Lehikoinen avasi tilanteen yleisölle. Hän kertoi, että voimattomuus vei myös henkisesti pimeään paikkaan. Urheilijan uralla tällainen pysähdys ei ole helppo päätös, mutta hän teki sen – rakennusprojekti alkoi alusta pikamatkoilla ja kuntoutumisella ilman aitoja.
Geneven juoksu – paluu, ei vielä huippusuoritus
Paluu kilparadalle tapahtui Sveitsissä Atleticageneve-kisoissa. Lehikoinen juoksi ajan 56,82 ja sijoittui toiseksi B-erässä. Vaikka aika jäi reilusti hänen parhaastaan, tärkeintä oli osallistuminen. Hän itse summasi kokemuksen sanoilla:
“Tie tähän pisteeseen ei ole ollut mikään kauhean suoraviivainen… mutta on kiva olla vihdoin tässä pisteessä, että pääsee tekemään sitä omaa lajia.”
Toivo ja toipuminen olivat Geneven kisan keskiössä. Sijoitus oli toissijainen – paluu radalle oli suurin voitto itsessään.
Mitä realistisesti odottaa?
Nykyvauhti ei vielä riitä arvokisafinaaliin. Maailman huiput alittavat 55 sekuntia, ja EM-finaalipaikkojen raja liikkuu lähellä 54,5 sekuntia. Mutta:
Kesä on vasta alussa
Lehikoinen tarvitsee pari ehjää kilpailua
Kuntopohja ja kokemus ovat tallella
Jos kehitys jatkuu, finaalipaikka ei ole mahdoton tavoite.
Matka jatkuu
Lehikoinen ei ole vain palannut – hän uudistaa itseään urheilijana ja ihmisenä. Tämä matka vie aikaa. Jokainen askel radalla on askel eteenpäin, ja jokainen kilpailu tuo lisää itseluottamusta sekä rytmiä entiseen loistavaan juoksuun.
Hänen tarinallaan on painava viesti: urheilu ei aina ole voittamista, vaan nousemista silloin kun se tuntuu lähes mahdottomalta. Paluukisa kertoi rohkeudesta, sisusta ja siitä, että suurin voitto voi olla yksinkertaisesti lähtöviivalle astuminen.
Faktat Viivi Lehikoisen paluusta
Ensimmäinen 400 metrin aitakisa sitten elokuun 2023
Paluukisa Genevessä: aika 56,82 ja toinen sija B-erässä
Tauon syyt: ylikuormitus, astma, krooninen univaje ja niiden aiheuttama uupumus
Kilpailukausi on vielä alussa – mahdollisuudet nousuun elävät edelleen
Tämä ei ollut pala tarinan lopusta – vaan kenties alku seuraavalle luvulle. Viivi Lehikoinen on palannut, valmiina taistelemaan jokaisesta aidasta ja jokaisesta metristä.
Jesse Puljujärven upea paluu jääkiekkoeliittiin AHL-finaalien kautta
Vuosi sitten Jesse Puljujärvi mietti, onko jääkiekko enää tulevaisuutta vai muisto. Useat lonkkaleikkaukset, epäselvä rooli ja sopimuksen purku Pittsburgh Penguinsin kanssa jättivät paljon kysymysmerkkejä ilmaan. Nyt hän sykkii uudelleen urheilun rytmissä, mutta hieman erilaisessa ympäristössä – AHL:n Charlotte Checkersissä, jossa hän tavoittelee uransa ensimmäistä Calder Cup -mestaruutta.
Kun NHL-polku katkesi – ja tilalle tuli mahdollisuus
Kausi 2023–2024 merkitsi Puljujärvelle uutta alkua. Pittsburghissa peliminuutit vähenivät ja seinä tuli vastaan. Sopimuksen purkamisen jälkeen tie vei AHL:n Charlotte Checkersiin, Florida Panthersin farmiseuraan.
”Tunsin, etten nähnyt Pittsburghissa valoa. Oli pakko ottaa seuraava askel”, Puljujärvi kertoi NHL:n verkkosivuilla.
Checkersissä hän löysi taas pelirytmin, tilaa hengittää ja ennen kaikkea iloa kiekosta. Rooli kasvoi, vastuu lisääntyi ja luottamus omaan tekemiseen vahvistui. Puljujärvi on ollut tärkeä osa joukkueen pudotuspelimenestystä – ei niinkään tehopisteillä, vaan sitkeästi työskentelemällä illasta toiseen. Hän tekee juuri sen, mitä mestaruutta tavoitteleva joukkue tarvitsee: auttaa kentällä siinä, missä tarve on suurin.
Viimeinen etappi: Calder Cupin finaalit
Charlotte kamppailee parhaillaan Calder Cupin finaaleissa. Vastassa oleva Abbotsford Canucks johtaa sarjaa 3–1 otteluvoitoin. Seuraava peli on elintärkeä: voitto pitää unelman hengissä, tappio päättää kauden.
Vaikka Puljujärvi ei ole vielä tehnyt pisteitä finaalisarjassa, hänen panoksensa näkyy jokaisessa vaihdossa: karvauspelaaminen, kaksinkamppailut ja joukkueen puolustuspelaamisen tukeminen nostavat hänen arvonsa esille.
Maalivahti Kaapo Kähkönen on ollut toinen avainjoukkueen elossa pitämisessä tiukoissa tilanteissa, torjuen kriittisiä laukauksia ottelu toisensa perään. Nyt kaikki on yhdestä suorituksesta kiinni – voivatko he vielä kääntää finaalisarjan edukseen?
Mitä seuraavaksi? Onko NHL-ovi vielä raollaan?
Moni näkee Puljujärven otteet AHL:ssä merkkinä isommasta paluusta. Hänen kehonsa vaikuttaa olevan kunnossa, asenne oikealla tasolla ja peli intohimolla ladattua. Hän ehti kauden aikana myös pelata viisi NHL-ottelua Florida Panthersin paidassa, ja onnistui tekemään yhden maalin.
Kestääkö tämä vire vielä harjoituskauden yli ja tarjoaako tuleva syksy uuden mahdollisuuden NHL:n kirkkaisiin valoihin? Se jää nähtäväksi. Mutta on selvää, ettei Florida Panthers ole vielä unohtanut häntä.
”Olen iloinen, että löysin uuden alun ja mielenrauhan. Olen ylpeä tästä ryhmästä ja toivon, että voimme rakentaa tätä lisää”, Puljujärvi totesi ennen neljättä finaalia.
Viimeinen taistelu – vieläkö tapahtuu ihme?
Kolme peräkkäistä voittoa. Siihen Charlotte nyt tähtää. Vaikka sarjan kääntäminen 1–3 -asemasta on harvinaista, se ei ole mahdotonta. Joukkue on osoittanut ennenkin sitkeytensä, ja nyt kysytään enemmän kuin koskaan henkistä kanttia ja yhtenäisyyttä.
Puljujärvi voi nousta vielä tämän kertomuksen sankariksi. Mestaruus olisi merkittävä virstanpylväs matkalla takaisin kohti huippukiekkoa. Mutta vaikka mestaruutta ei tulisi, se on vain yksi sivuluku hänen uuden tarinansa alussa.
Puljujärven kausi pähkinänkuoressa:
Pelasi kauden loppupuoliskon AHL-joukkue Charlotte Checkersissä
Kävi kentällä myös NHL-seura Florida Panthersin riveissä (5 ottelua, 1 maali)
Nyt Calder Cupin finaaleissa – sarjassa takaa-ajajana (1–3 tappiolla)
Ei pisteitä finaalisarjassa, mutta tärkeä kenttäpelaaja
Tulevaisuus avoin, NHL:ään paluu yhä mahdollinen
Mitä sinä luulet – palaako Jesse Puljujärvi vielä pysyvästi NHL:n parrasvaloihin? Voisiko mestaruus olla uusi ponnahduslauta? Jaa ajatuksesi kommenteissa!
Aleksander Barkov ja Panthers juhlivat Stanley Cupia legendaarisessa Elbo Roomissa – unohtumaton aamu Etelä-Floridassa
Kun Florida Panthers saavutti historiansa ensimmäisen Stanley Cup -mestaruuden, juhlat levisivät nopeasti pukukopin ulkopuolelle. Yksi juhlahulinoiden keskipiste oli Elbo Room, legendaarinen rantabaari Fort Lauderdalen hiekkarannalla. Siellä mestaruutta juhli myös suomalaiskapteeni Aleksander Barkov – jo ennen auringonnousua.
Pieni baari, suuri legenda
Vuonna 1938 avattu Elbo Room ei ole tyyppillinen urheilubaari. Se on tunnettu avoimesta arjestaan, kuluneista lattioistaan ja autenttisesta tunnelmastaan, jossa turistit ja paikalliset sekoittuvat saumattomasti. Juuri tuo tunnelma veti puoleensa myös Panthersin pelaajat heti ratkaisevan ottelun jälkeen.
Barkov saapui Elboon alkuviitteellä kannu sylissään. Mukana olivat myös muun muassa Niko Mikkola, Matthew Tkachuk ja Sam Reinhart, joka iski finaalissa huimat neljä maalia. Fanit olivat jo odottaneet baarin ulkopuolella varhaisesta aamusta lähtien toivossa päästä kokemaan mestaruuden huumaa lähietäisyydeltä.
“Barkov tulee sisään, kannu sylissä, ja tunnelma räjähtää,” kuvasi fani Gregory Piro innoissaan.
Panthers, pubikulttuuri ja paikalliset legendat
Elbo Room ei ole vain baari – se on pelaajille kohtaamispaikka, vähän kuin brittiläinen pubi: ei erikoiskohtelua, ei suljettuja osastoja. Vain yhteinen tila, jossa juhlia, rentoutua ja olla osa yhteisöä.
Asiakas Chris Cote tiivistää tunnelman hyvin:
“Vielä pari vuotta sitten kukaan ei tuntenut Panthersia – nyt kaikki tietävät Elbon, ja haluavat mukaan juhliin.”
Elbo Room on nyt enemmän kuin paikka. Se on symboli Panthersin matkasta marginaalista kansanliikkeeksi.
Kun katu muuttui karnevaaliksi
Kun aurinko nousi Fort Lauderdalen yllä, Elbo Roomin edusta oli muuttunut katubileiksi. Poliisi oli sulkenut alueen liikenteeltä. Pelaajat huristelivat golfkärryillä Stanley Cup kyydissään. Fanit lauloivat, tanssivat ja siemailivat juomia – osa suoraan kannusta.
Selfiet Stanley Cupin kanssa
Yhteiskuvia Barkovin ja kumppaneiden kanssa
Voittojuomia tarjoiltiin jo ennen puoltapäivää
Tuleeko Elbosta stadionin jatke – vai katoava muisto?
Kaikki hyvä on joskus uhattuna. Elbo Roomin rakennus on jo myyty sijoittajalle, jonka aiemmat hankkeet ovat sisältäneet luksushotelleja. Moni pelkää, että ainutlaatuinen Elbo Room voisi kadota.
Chris Cote suhtautuu asiaan luottavaisesti:
“En usko sekuntiakaan, että tätä paikkaa purettaisiin.”
Mutta toiset näkevät tilanteessa haikeutta. Lauren Haupt muotoilee huolensa näin:
“Jos tämä joskus katoaa, mikään ei tule olemaan enää samanlaista.”
Panthersin voiton taustalla enemmän kuin pelkkä onni
Pelikentillä Panthersin tie mestaruuteen ei ollut sattumaa. Se syntyi:
Päävalmentaja Paul Mauricen johtajuudesta
Kurinalaisesta puolustuspelaamisesta
Oikeista pelaajasiirroista – kuten Matthew Tkachukista
Ja ennen kaikkea Barkovin esimerkkijohtamisesta
Lopputuloksena oli Stanley Cupin nostaminen – ja aamuauringossa hymyilevä kapteeni Elbo Roomin baaritiskillä.
Mikä on seuraava luku?
Onko tämä alku uudelle kiekkoperinteelle Etelä-Floridassa vai ohikiitävä hetki? Vaikea sanoa. Mutta juuri nyt, tässä hetkessä, jääkiekko elää Elbo Roomissa.
Fanit, pelaajat ja satunnaiset turistit juhlivat sulassa sovussa. Stanley Cup kiersi käsistä käsiin – ja jäi varmasti sydämiin. Ja Barkov? Hän oli siellä – ensimmäisten joukossa. Ja niiden viimeisten. Yhdessä joukkueensa ja kaupungin kanssa.
Radiovitsistä olympiaunelmaksi Jannen ja Tristanin kelkkatarina jäi suomalaisten sydämiin
Tässä on kertomus kahdesta tavattomasta miehestä, Janne Saarisesta ja Tristan Jeskasesta, jotka onnistuivat kääntämään kevyen heiton kunnianhimoiseksi urheiluprojektiksi. Heidän tavoitteensa oli uskomaton: edustaa Suomea vuoden 2026 talviolympialaisissa pariohjaskelkkailussa – lajissa, joka oli suomalaisille lähes täysin tuntematon.
Vitsi muuttuu todeksi
Kaikki alkoi sattumalta. Saarinen oli tunnettu radiokasvo ja näyttelijä, ei suinkaan urheilija. Kun hän suorassa lähetyksessä heitti huumorilla “kelkkailu-olympialaisista”, ei hän arvannut, että Suomen kelkkailuliitto ottaisi häneen todella yhteyttä.
Puhelinsoitto ei jäänyt vain jutuksi. Pian Saarinen oli vetänyt kelkkakypärän päähänsä, ja suunta oli selvä. Hän sai rinnalleen Tristan Jeskasen, urheilijan, jolla oli taustaa muun muassa rugbysta ja amerikkalaisesta jalkapallosta — sekä tärkeää kokemusta kelkkailusta Kanadasta ja Itävallasta.
Vakava projekti, täysi panostus
Kaksikko ei suhtautunut projektiin kevyesti. He:
Harjoittelivat määrätietoisesti
Ryhdyivät rakentamaan omaa kelkkailujoukkuettaan
Etsivät ja saivat yhteistyökumppaneita
Kiersivät oikeilla kilparadoilla eri maissa
Vuonna 2024 Ylen Sportliv-dokumentti näytti, mitä kelkkailun kulissien takana tapahtui. Huomion keskipisteessä olivat ystävyys, paine ja haasteiden ylittäminen.
Käännekohta Lillehammerissa
Mutta matka ei ollut ongelmaton. Marraskuussa 2023 Lillehammerissa tapahtui vakava kaatuminen harjoituslaskun aikana. Saarinen loukkaantui pahasti ja joutui sairaalaan. Silloin todellisuus iski vasten kasvoja. Mietittiin, onko tavoitteeseen tähtääminen enää järkevää – vai jopa hengenvaarallista.
Saarinen jakoi tilanteesta rehellisen ja liikuttavan viestin somessa. Se sai monet ymmärtämään, miten paljon uskallusta ja uhrauksia matkan taakse kätkeytyi.
Projekti päättyy – mutta ei turhaan
18. kesäkuuta kaksikko ilmoitti lopettavansa. Detaljeja päätöksen taustalta ei paljastettu, mutta syyt vaikuttivat liittyvän paitsi loukkaantumisiin, myös projektin henkiseen taakkaan ja joukkueen sisäisiin haasteisiin.
Silti heidän perintönsä jäi elämään. Ei olympialaisissa, vaan:
Suomalaisessa kulttuurissa
Inspiraationa tuleville urheilijoille
Viihdyttävänä, mutta vaikuttavana muistona
Yrittämisen voima
Saarinen palaa media-alalle, Jeskasta odottaa mahdollisesti jatko urheilun parissa. Yksi asia on kuitenkin varma: nämä miehet yrittivät. He eivät olleet perinteisiä kelkkailijoita, mutta heidän projektinsa oli rohkea, vilpitön ja ainutlaatuinen.
He eivät pelänneet epäonnistumista.
He käänsivät vitsistä todeksi muuttuneen idean yllättäväksi seikkailuksi.
He osoittivat, että tärkeintä ei ole määränpää, vaan reilu yritys päästä sinne.
Ja ehkä jonain päivänä, kun uusi suomalainen kelkkailija seisoo olympiakisojen portilla, hän muistaa nämä nimet – Janne ja Tristan – ja miettii hetken, miten he sen tekivät.
Vaikka jarrut pettivät, kaasua painettiin loppuun asti. Se on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi yhä uudelleen.
Saga Andersson loisti seiväshypyssä EM-joukkuekisassa – taistelu olympiapaikasta jatkuu
Suomen Saga Andersson taisteli vahvasti viikonloppuna käydyissä yleisurheilun EM-joukkuekilpailuissa Puolan Bydgoszczissa, sijoittuen seiväshypyssä yhdeksänneksi tuloksella 4,20. Vaikka tulos ei riittänyt palkintokorokkeelle, se toi Suomelle arvokkaat pisteet ja osoitti jälleen Anderssonin aseman yhtenä maan huipuista.
Vahvaa tekemistä kansainvälisessä seurassa
22-vuotias helsinkiläinen aloitti kilpailun varmoilla suorituksilla – rima ylittyi korkeuksissa 4,10 ja 4,20 heti ensimmäisellä yrityksellä. Vaikka 4,30 jäi tällä kertaa ylittämättä, Andersson osoitti teknistä tarkkuutta ja kilpailukestävyyttä kovatasoisessa kentässä.
Kilpailun selvä voittaja oli Slovenian kokenut Tina Šutej, joka ylitti 4,60. Toinen ja kolmas sija menivät Italian Elisa Molinarololle (4,50) ja Ukrainan Maryna Kylypkolle (4,40).
Suomen paras sijoitus vuosiin
Anderssonin yhdeksäs sija oli Suomen paras naisten seiväshyppytulos EM-joukkuekisassa useaan vuoteen. Tämä kertoo lajin tasaisesta kehityksestä Suomessa – vaikka eurooppalaiset huiput vielä vaativatkin korkeampia tuloksia, suunta on oikea.
Jokainen piste on tärkeä
EM-joukkuekilpailussa jokainen urheilijan sijoitus muuttuu joukkuepisteiksi. Anderssonin neljä pistettä olivat merkittävä lisä Suomelle, joka kilpailee toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Nämä pisteet voivat olla ratkaisevia sarjapaikan säilyttämisen kannalta.
Yleisurheiluliiton huippu-urheilujohtajan Kari Niemi-Nikkolan mukaan tavoitteena on saada ensi vuoden MM-kisoihin noin 30 urheilijaa ja vakiinnuttaa Suomen asema Euroopan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Andersson on tässä kehityksessä tärkeässä roolissa, etenkin kun Wilma Murto tähtää kauden huipennuksiin myöhemmin.
Katse kohti Pariisia
Pariisin olympialaiset häämöttävät horisontissa, mutta tie kisakoneeseen ei ole helppo. Tulostavoite – 4,73 – ei ole vielä rikottu; Anderssonin kauden parhaat suoritukset ovat olleet 4,30:n tietämillä. Olympiapaikka on silti mahdollinen ranking-pisteiden kautta.
Loppukesän kilpailut voivat olla ratkaisevia:
Paavo Nurmi Games Turussa (kesäkuu)
Kalevan kisat Tampereella (heinäkuu)
Näissä kilpailuissa onnistuminen voi vielä muuttaa kaiken.
Yhteenveto
Saga Andersson sijoittui 9:nneksi seiväshypyssä EM-joukkuekisassa tuloksella 4,20.
Tina Šutej vei voiton ylittämällä 4,60.
Andersson toi Suomelle tärkeät neljä pistettä sarjapaikan turvaamiseksi.
Olympiapaikka on vielä realismia rankingin kautta, vaikka tulosrajasta jäädään.
Kesän kotimaiset ja kansainväliset kisat ratkaisevat paljon.
Onko olympiapaikka vielä tämän kauden ulottuvilla? Voiko Saga Andersson nostaa tasoaan ratkaisevalla hetkellä? Se jää nähtäväksi – mutta hänen matkansa on kaikkea muuta kuin ohi.
Roni Hirvonen palaa SM-liigaan – Kärpät saa vahvistuksen hyökkäykseen ja johtajuuteen
Oulun Kärppien hyökkäys saa kaudelle 2024–25 merkittävän vahvistuksen, kun Roni Hirvonen palaa Pohjois-Amerikasta takaisin SM-liigan jäille. 23-vuotias keskushyökkääjä aloittaa uuden vaiheen urallaan Kärppien riveissä yksivuotisella sopimuksella, joka tuo joukkueeseen kokemusta, taitoa ja tulevaisuuden odotuksia.
Takaisin tutuille jäille – mutta eri miehenä
Espoolaislähtöinen Hirvonen on monille suomalaisen jääkiekon seuraajille jo tuttu nimi. Hän nousi esiin Ässissä ja sittemmin HIFK:ssa, kunnes NHL-varaus Toronto Maple Leafsin toimesta vei hänet Kanadaan. AHL:ssa Toronto Marliesin paidassa kertyi yhteensä 78 ottelua ja 21 tehopistettä (9+12), joskaan NHL-debyytti ei vielä toteutunut.
Kanadan vuodet ovat muovanneet Hirvosesta entistä kypsempää pelaajaa. Hän palaa SM-liigan kaukaloihin valmis ottamaan suuremman roolin – juuri sitä Kärpät tällä hetkellä kaipaa.
Kärpät on parhaillaan uudelleenrakennusvaiheessa, ja Roni Hirvosen tulo täyttää tärkeän aukon hyökkäyksessä. Nuori lahjakkuus Viljami Marjala siirtyi NHL-unelman perässä Carolina Hurricanesiin, ja Hirvosen rooliksi kaavaillaan paitsi hänen paikkaamistaan, myös joukkueen hyökkäyspelin uudelleenmuovaamista.
Kimmo Kapanen, Kärppien urheilujohtaja, kiteytti hankinnan merkityksen seuraavasti:
Nuori, mutta jo kokenut pelaaja
Potentiaalia kehittyä edelleen
Tuottaa taitoa ja ennen kaikkea johtajuutta
Kärppien tavoittelema nousu SM-liigan huipulle tarvitsee juuri kaltaisiaan kaksisuuntaisia senttereitä, jotka pystyvät kantamaan vastuuta molempiin suuntiin kentällä.
Ei vain paikkaaja – vaan mahdollinen pelinrakentaja
Roni Hirvonen ei ole tulossa Kärppiin pelkästään täyttämään paikkaa, vaan rakentamaan uutta hyökkäyspeliä. Monipuolisuutensa ansiosta hän on käyttökelpoinen niin alivoimassa, ylivoimassa kuin tasakentällisissäkin. Hän tuo Kärppien peliin vauhtia, älykkyyttä ja ripauksen sähäkkyyttä – aineksia uudistuneen joukkueen identiteettiin.
Vaikka AHL-kaudet eivät olleet tilastollisesti ilmiömäisiä, ne hioivat Hirvosesta kokonaisvaltaisemman pelaajan. SM-liiga pääsee nauttimaan nyt pelimiehestä, jonka katse on toki yhä korkeammalla, mutta jonka keskittyminen on täysin Kärppien menestyksessä.
NHL-unelma ei ole haalistunut
Halu pelata NHL:ssä ei ole kadonnut mihinkään. Paluu Suomeen on strateginen siirto: vahva kausi SM-liigassa ja näkyvyys maajoukkueessa voivat jälleen houkutella NHL-seurat Hermosto-osastolleen. Hirvonen onkin esimerkki siitä, miten kiekkoilija voi käyttää kotiinpaluun keinona ponnahtaa takaisin kansainvälisiin ympyröihin.
Yhteenvetona: Viisas veto Kärpiltä – ja Hirvoselta
Kärppien päätös hankkia Hirvonen on sekä taktinen täsmävahvistus että strateginen investointi tulevaan. Pelaaja on nuori mutta saanut kovaa oppia – ja selkeästi valmis näyttämään, mihin pystyy. Hänessä on potentiaalia johtaa kentällä ja olla esikuva pukukopissa uudistuvan joukkueen ytimessä.
Vahvistus ei ole vain joukkuetta tukeva, vaan myös viesti kilpailijoille: Kärpät rakentaa jälleen menestyvää joukkuetta.
Roni Hirvonen – Tunnusluvut
Ikä: 23 vuotta
Pituus / Paino: 175 cm / 80 kg
Pelipaikka: Keskushyökkääjä
SM-liigan sopimus: 1 vuosi Kärppien kanssa (2024–25)
AHL (Toronto Marlies): 78 ottelua, 9+12=21 pistettä
SM-liiga-ura ennen AHL:ää: 151 ottelua (Ässät & HIFK), 57 pistettä
Ovatko Kärpät löytäneet uuden hyökkäysmoottorin, ja nähdäänkö Roni Hirvonen vielä taistelussa NHL-paikasta? Aika näyttää – mutta yksi asia on varma: alkavalla kaudella katseet kääntyvät kohti Oulua ja Hirvosen elintärkeää panosta kaukalossa.
Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi verkkosivustollamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
