Roni Hirvonen palaa SM-liigaan – Kärpät saa vahvistuksen hyökkäykseen ja johtajuuteen
Oulun Kärppien hyökkäys saa kaudelle 2024–25 merkittävän vahvistuksen, kun Roni Hirvonen palaa Pohjois-Amerikasta takaisin SM-liigan jäille. 23-vuotias keskushyökkääjä aloittaa uuden vaiheen urallaan Kärppien riveissä yksivuotisella sopimuksella, joka tuo joukkueeseen kokemusta, taitoa ja tulevaisuuden odotuksia.
Takaisin tutuille jäille – mutta eri miehenä
Espoolaislähtöinen Hirvonen on monille suomalaisen jääkiekon seuraajille jo tuttu nimi. Hän nousi esiin Ässissä ja sittemmin HIFK:ssa, kunnes NHL-varaus Toronto Maple Leafsin toimesta vei hänet Kanadaan. AHL:ssa Toronto Marliesin paidassa kertyi yhteensä 78 ottelua ja 21 tehopistettä (9+12), joskaan NHL-debyytti ei vielä toteutunut.
Kanadan vuodet ovat muovanneet Hirvosesta entistä kypsempää pelaajaa. Hän palaa SM-liigan kaukaloihin valmis ottamaan suuremman roolin – juuri sitä Kärpät tällä hetkellä kaipaa.
Kärpät on parhaillaan uudelleenrakennusvaiheessa, ja Roni Hirvosen tulo täyttää tärkeän aukon hyökkäyksessä. Nuori lahjakkuus Viljami Marjala siirtyi NHL-unelman perässä Carolina Hurricanesiin, ja Hirvosen rooliksi kaavaillaan paitsi hänen paikkaamistaan, myös joukkueen hyökkäyspelin uudelleenmuovaamista.
Kimmo Kapanen, Kärppien urheilujohtaja, kiteytti hankinnan merkityksen seuraavasti:
Nuori, mutta jo kokenut pelaaja
Potentiaalia kehittyä edelleen
Tuottaa taitoa ja ennen kaikkea johtajuutta
Kärppien tavoittelema nousu SM-liigan huipulle tarvitsee juuri kaltaisiaan kaksisuuntaisia senttereitä, jotka pystyvät kantamaan vastuuta molempiin suuntiin kentällä.
Ei vain paikkaaja – vaan mahdollinen pelinrakentaja
Roni Hirvonen ei ole tulossa Kärppiin pelkästään täyttämään paikkaa, vaan rakentamaan uutta hyökkäyspeliä. Monipuolisuutensa ansiosta hän on käyttökelpoinen niin alivoimassa, ylivoimassa kuin tasakentällisissäkin. Hän tuo Kärppien peliin vauhtia, älykkyyttä ja ripauksen sähäkkyyttä – aineksia uudistuneen joukkueen identiteettiin.
Vaikka AHL-kaudet eivät olleet tilastollisesti ilmiömäisiä, ne hioivat Hirvosesta kokonaisvaltaisemman pelaajan. SM-liiga pääsee nauttimaan nyt pelimiehestä, jonka katse on toki yhä korkeammalla, mutta jonka keskittyminen on täysin Kärppien menestyksessä.
NHL-unelma ei ole haalistunut
Halu pelata NHL:ssä ei ole kadonnut mihinkään. Paluu Suomeen on strateginen siirto: vahva kausi SM-liigassa ja näkyvyys maajoukkueessa voivat jälleen houkutella NHL-seurat Hermosto-osastolleen. Hirvonen onkin esimerkki siitä, miten kiekkoilija voi käyttää kotiinpaluun keinona ponnahtaa takaisin kansainvälisiin ympyröihin.
Yhteenvetona: Viisas veto Kärpiltä – ja Hirvoselta
Kärppien päätös hankkia Hirvonen on sekä taktinen täsmävahvistus että strateginen investointi tulevaan. Pelaaja on nuori mutta saanut kovaa oppia – ja selkeästi valmis näyttämään, mihin pystyy. Hänessä on potentiaalia johtaa kentällä ja olla esikuva pukukopissa uudistuvan joukkueen ytimessä.
Vahvistus ei ole vain joukkuetta tukeva, vaan myös viesti kilpailijoille: Kärpät rakentaa jälleen menestyvää joukkuetta.
Roni Hirvonen – Tunnusluvut
Ikä: 23 vuotta
Pituus / Paino: 175 cm / 80 kg
Pelipaikka: Keskushyökkääjä
SM-liigan sopimus: 1 vuosi Kärppien kanssa (2024–25)
AHL (Toronto Marlies): 78 ottelua, 9+12=21 pistettä
SM-liiga-ura ennen AHL:ää: 151 ottelua (Ässät & HIFK), 57 pistettä
Ovatko Kärpät löytäneet uuden hyökkäysmoottorin, ja nähdäänkö Roni Hirvonen vielä taistelussa NHL-paikasta? Aika näyttää – mutta yksi asia on varma: alkavalla kaudella katseet kääntyvät kohti Oulua ja Hirvosen elintärkeää panosta kaukalossa.
George Russell voittoon Kanadassa mutta Kimi Antonelli varasti show’n huimalla nousullaan
Sateinen sää, viileät olosuhteet ja jännittäviä ohitustilanteita – Kanadan Grand Prix tarjosi Formula 1 -faneille juuri sitä, mitä he eniten rakastavat: draamaa, yllätyksiä ja uusia sankareita. Montrealin osakilpailussa Mercedes juhli tuplasti, kun George Russell ajoi voittoon ja nuori superlupaus Kimi Antonelli otti uransa ensimmäisen palkintokorokesijan vasta neljännessä kisassaan. Tunnelman Montrealissa kruunasi moottorien jyly, joka jätti kiekkoäänet taustalle.
Russellin paluu voittajaksi – kylmä auttoi Mercedestä
Paaluasemasta kisaan lähtenyt George Russell hallitsi vaikeat olosuhteet upeasti Circuit Gilles Villeneuve -radalla, jossa kylmyys toi lisähaasteita niin kuljettajille kuin kalustollekin. Mercedes onnistui säätöjen kanssa loistavasti, ja auto pysyi radalla liimautuneena, mikä antoi Russellille mahdollisuuden ajaa kylmänviileä voitto. Takana pysyttelivät muun muassa hallitseva mestari Max Verstappen.
Russellin kommentti kisan jälkeen kuvasti tunnetta:
”Auto toimi täydellisesti näissä oloissa. On ollut vaikeita hetkiä, mutta nyt aion vain nauttia tästä.”
Voitto oli Russellin uran neljäs ja ensimmäinen sitten vuoden 2022 Brasilian kisan. Silti, vaikka Russell nousi ykköspallille, hän ei ollut kilpailun puhutuin hahmo.
Antonelli hurmaa – palkintosija vain neljännessä kisassa
Vasta 18-vuotias Kimi Antonelli teki Montrealissa suomalaissukuisten kilpakuljettajien perinteelle kunniaa, vaikka edustaa Italiaa. Mercedes-kuski ajoi hämmästyttävän kypsästi koko kilpailun ajan, pitäen autonsa poissa vaikeuksista ja otti ensimmäisen palkintosijansa heti uransa neljännessä F1-kisassa.
Antonellin suoritus vakuutti etenkin viimeisillä kierroksilla:
”Viimeiset kierrokset olivat tosi vaikeita. Renkaat kuluivat paljon Verstappenin takana, mutta oon tosi onnellinen.”
Saavutuksensa myötä Antonelli nousi fanien suosikiksi ja herätti spekulaatiot siitä, voisiko hän taistella jopa voitoista jo tällä kaudella.
McLarenin mahalasku – Piastri kiittää, Norrisin virhe maksoi
McLarenilla oli mahdollisuus tuplapistesuoritukseen, mutta Lando Norrisin hermot eivät pitäneet loppukierroksilla. Hän yritti ohittaa tallikaverinsa Oscar Piastrin, mutta osui tämän perään ja keskeytti kilpailun vain kolme kierrosta ennen ruutulippua.
”Kaikki on minun syytäni. Tyhmä virhe,” Norris tunnusti tiimiradiossa.
Piastri pystyi jatkamaan ja sijoittui neljänneksi, kasvattaen samalla pistejohtoaan MM-sarjassa. Osumat tiimikavereiden välillä ovat harvinaista mutta yleensä kohtalokasta – Montreal ei ollut poikkeus.
Kilpailun Top 8 -sijoitukset
George Russell (Mercedes)
Max Verstappen (Red Bull)
Kimi Antonelli (Mercedes)
Oscar Piastri (McLaren)
Charles Leclerc (Ferrari)
Lewis Hamilton (Mercedes)
Fernando Alonso (Aston Martin)
Nico Hülkenberg (Sauber)
MM-tilanne kilpailun jälkeen
Oscar Piastri – 154 pistettä
Max Verstappen – 132 pistettä
George Russell – 120 pistettä
Lando Norris – 108 pistettä
Charles Leclerc – 104 pistettä
Katseet kohti Itävaltaa – voiko Antonelli toistaa temppunsa?
F1-sirkus jatkuu seuraavaksi Itävallan Spielbergissä Red Bull Ringillä, Red Bull -tallin kotiradalla. Odotukset ovat korkealla: pystyykö Verstappen vastaamaan Mercedeksen vireeseen? Saako McLaren korjattua sisäiset ongelmansa ja estämään lisäpisteiden menetystä?
Kaikki katseet kohdistuvat kuitenkin myös Antonelliin – jatkuuko nuorukaisen huikea tulokasvauhti ja nähdäänkö kenties uran ensimmäinen voitto jo Itävallassa?
Kauden mestaruustaistelu on kaikkea muuta kuin selvä. Vanhat mestarit, nuoret haastajat ja alati vaihtelevat olosuhteet pitävät huolen siitä, että jokainen kisa tuo uusia yllätyksiä. Montreal oli vain esimakua – lopullinen ratkeaminen on vielä kaukana.
Red Bull Ring kutsuu – ja fanit valmistautuvat jälleen kiehtovaan F1-viikonloppuun.
Matti Peltola loistaa kentällä ja sen ulkopuolella – U21-tähti herättää huomiota johtajuudellaan ja huippukunnossa olevalla ihollaan
Matti Peltola asteli Košicen vanhan kaupungin kujilla ehkä vain hakemaan vähän ilmaa, ehkä juomaan rauhassa kupin kahvia – eikä arvannut, että joutuisi yhtäkkiä vastaamaan pelin ulkopuolisiin ”kovempiin” kysymyksiin. Nimittäin: “Hei Matti, miten ihmeessä sun iho on noin hyvässä kunnossa?”
Kyllä, iho. Ei pelinäkemys tai pelipaikka vaan puhdas, säteilevä iho. Kyseessä oli suomalaiskannattaja, joka oli tullut katsomaan alle 21-vuotiaiden EM-kisoja – ja Peltolan kasvonhoitorutiineista tuli yllättäen päivän polttava puheenaihe.
”Joku tuli heittämään, että iho näyttää hyvältä ja kysyi, mitä sille teen. Sanoin, että pikkusiskolta tullut vinkkejä, mutta kyllä hän ne hommat oikeasti paremmin hallitsee,” Peltola nauroi Yle Urheilulle.
Koominen hetki kertoi paljon: kentän ulkopuolella Peltola osaa nauraa itselleen. Mutta kentällä – hän on kaikkea muuta kuin kevytmielinen pelleilijä. Hän tuli mukaan Pikkuhuuhkajiin suoraan A-maajoukkueen riveistä, jossa oli juuri pelannut täydet minuutit voitto-ottelussa Puolaa vastaan. Tämän EM-turnauksen alla hän ei tullut pelkästään vahvistamaan, vaan tuomaan vakautta ja johtajuutta joukkueeseen.
Johtajuutta ja kokeneisuutta nuorelle joukkueelle
”Melkein jokaisen pelaajan olen jo aiemmin tavannut, ja suurimman osan kanssa olen pelannutkin. Joukkueessa on tosi hyvä fiilis ja huumoria riittää, niin mukaan tuleminen oli helppoa,” Peltola sanoo.
Paljon puhuvaa on myös joukkuetoveri Kalle Walliuksen huomio:
”Matissa on kapteenin tuntua, vaikka hän ei ole ollut meillä niin usein. Hän solahti heti porukkaan sisään.”
Taktiikan ja läsnäolon lisäksi Peltola tuo nuorelle ryhmälle ripauksen kokemusta. Pelaamisen monipuolisuus on hänen valttinsa; A-maajoukkueessa hän on jo vakionaama, ja nyt nuorempien joukossa hänestä odotetaan puolustuksen lukkoa topparin paikalla. Valmentaja Mika Lehkosuon visio on selkeä, ja Peltola vastaa siihen luotettavuudella.
Tiukka aikataulu – vähemmän lepoa, enemmän vastuuta
Mutta palataan hetkeksi hänen aikatauluunsa – mikä ei ole kevyestä päästä:
Tiistai: A-maajoukkue voitolla Puolasta (2–1).
Keskiviikko: Uneksi muutama tunti, hyppää lentokoneeseen ja matkusta Košiceen.
Torstai: Fanien tapaamista paikallisessa pubissa ja fiiliksen nostoa ennen EM-avauksia.
Ja EM-avauksen? Peltola ei ehtinyt pelata, sillä UEFA:n sääntöjen mukaan pelaajan täytyy saada kaksi lepopäivää otteluiden välissä. Hollantia vastaan pelattu tasapeli (2–2) jäi siis hänen osaltaan katsomokokemukseksi.
Kohti kohtalokasta Ukraina-ottelua
Kaikki kuitenkin tähtää nyt sunnuntai-iltaan. Vastassa on Ukraina – joukkue, joka ei yksinkertaisesti voi hävitä toista ottelua. Tanskalle kärsitty tappio (2–3) tarkoittaa, että Ukrainalle tämä peli on kohtalon paikka. Košicen ja Ukrainan rajan välinen 80 kilometriä tekee ottelusta entistä latautuneemman.
Peltola myöntää, että maailman tilanne koskettaa, vaikka kentällä pyritään keskittymään olennaiseen. ”Mennään futiksen ehdoilla, mutta kyllähän se tilanne siellä jollain tavalla on mielessä.”
Lohkotilanne – suomalaisten jännitysnäytelmä
Me suomalaiset seuraamme lohkotilannetta henkeä pidätellen:
To 12.6: Suomi – Hollanti 2–2
Su 15.6: Suomi – Ukraina
Ke 18.6: Tanska – Suomi
Kaksi parasta menee puolivälieriin – ja Suomelle, joka on vasta toista kertaa historian saatossa mukana U21-EM-turnauksessa, jatkoon pääsy olisi jo melkoinen luku historiankirjoihin.
Tulevaisuuden johtaja – kentällä ja sen ulkopuolella
Matti Peltola kantaa harteillaan paljon. Jo nyt, alle 21-vuotiaana, hänestä puhutaan tulevana kapteenina Huuhkajissa. Hänen pelityylinsä on vakaan varma, teknisesti kypsä ja taktisesti viisas. Kentän ulkopuolella hän on helposti lähestyttävä, lämminhenkinen kaveri – ihonhoitovinkkeineen päivineen.
Jäljellä on vielä monta peliä ja monta tarinaa. Mutta tästä tarinasta on helppo pitää: suomalainen nuori huipputalentti, joka pitää pään kylmänä, ihon puhtaana – ja pelin hallussa.
Entä sinä? Näetkö Matti Peltolan tulevaisuuden Huuhkajien kapteenina? Jaa ajatuksesi!
Connor Hellebuyckin unohtumaton hetki – tuplapalkinto yllätyksenä kalareissun päätteeksi
Kun NHL:n huipputorjuja Connor Hellebuyck palasi kalareissulta kotiseudulleen Michiganissa, ei hän osannut aavistaa kotiinpaluunsa muuttuvan ikimuistoiseksi yllätysjuhlaksi. Kotirannassa odotti nimittäin enemmän kuin vain tuttu maisema – siellä olivat vastassa perhe, ystävät ja NHL:n palkintokomitea.
Elokuvamainen yllätys
Vietettyään päivän vesillä, Hellebuyck huomasi pihallaan epätavallista vilskettä. Pian hänelle selvisi syy ihmisjoukolle: hän oli voittanut Hart Trophyn ja Vezina Trophyn – arvokkaimmat palkinnot, joita NHL:n pelaaja ja maalivahti voivat saavuttaa.
”Heti kun näin kaikki ne ihmiset pihalla, tajusin, että nyt on meneillään jotain isoa,” Hellebuyck kertoi leveästi hymyillen.
Täydellinen palkinto huikeasta kaudesta
32-vuotias Hellebuyck pelasi koko NHL-uransa Winnipeg Jetsin riveissä ja hänen kautensa 2023–2024 oli tilastollisesti loistelias:
Torjuntaprosentti 92,5 %
Toistuvasti ratkaisevassa roolissa joukkueensa otteluvoitoissa
Vaikka Jetsin matka päättyi toisella pudotuspelikierroksella Dallas Starsia vastaan, Hellebuyckin panos oli kiistaton.
Poikkeuksellinen kaksoispalkinto
Hart Trophy myönnetään vuosittain NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja siitä päättävät jääkiekkojournalistit. Vezina Trophy taas myönnetään sarjan parhaalle maalivahdille NHL-seurojen GM:ien äänestyksellä. Molempien voitto samana vuonna on erittäin harvinaista.
Tilanne on erityisen poikkeuksellinen, koska Hart Trophy menee harvoin maalivahdeille. Edellinen tapaus oli Carey Pricen voitto vuonna 2015.
Hellebuyckin uran merkkipaalu
Saavutuksensa myötä Hellebuyck liittyy pieneen eliittiryhmään NHL:n historiassa:
Kolmas Vezina-palkinto uralla
Ensimmäinen Hart Trophy
Palkintojen jakotilaisuus kotirannassa ystävien keskellä
Tämä hetki kiteyttää Hellebuyckin tarinan: vaatimaton, määrätietoinen työ tekijänsä palkitsee.
Tulevaisuus tähtäimessä
Vaikka henkilökohtainen kunnianosoitus on suuri, Hellebuyck ei tyydy siihen. Hänen katseensa siintää jo Stanley Cupissa, mestaruudessa, jonka perään Winnipeg Jets on haikaillut vuosia. Hellebuyckin kaltaisen MVP-maalivahdin johdolla se voi vihdoin olla mahdollista.
Johtaja maalilla ja kopissa
Hellebuyck ei ole vain torjuja – hän on henkinen johtaja sekä jäällä että sen ulkopuolella. Hänessä Jetsilla on kalliokova tukipilari, jonka ympärille voi rakentaa tulevaisuutta.
”En edes tiennyt, miltä se pokaali näyttää,” Hellebuyck nauroi, muistellessaan hetkeä, jolloin Hart Trophy ojennettiin hänelle ensimmäistä kertaa.
Jos joku vielä epäili hänen paikkaansa maalivahtien huipulla – nyt se on kiistatonta. Mutta matka ei ole ohi. Seuraava pysäkki? Stanley Cup.
Mikä on sinun mielipiteesi? Onko Connor Hellebuyck NHL:n – tai jopa koko jääkiekon – paras maalivahti juuri nyt?
Hollannin EM-avaus hurmaa monipuolisuudellaan – nuori ja kokenut Oranje valmis yllättämään
Kun Hollanti astuu EM-kisojen kentille sunnuntaina Puolaa vastaan, se tekee sen varustettuna fiksusti rakennetulla joukkueella, jossa yhdistyvät nuoruus, kokemus ja ripaus yllätysmomenttia. Päävalmentaja Ronald Koeman on tehnyt rohkeita valintoja avauskokoonpanoonsa, ja tuloksena on ryhmä, josta puhutaan kotikatsomoissa ja futispubeissa ympäri Eurooppaa.
Tuore ja tasapainoinen avauskokoonpano
Koeman luottaa Hollannin perinteiseen pelitapaan: klassinen 4-3-3-muodostelma säilyy, sillä se on vuosien ajan istunut täydellisesti oranssiin pelipaitaan.
Maalivahtina: 21-vuotias Bart Verbruggen (Brighton), joka syrjäytti kokeneemman Mark Flekkenin.
Puolustuksessa: Denzel Dumfries (Inter) ja Micky van de Ven (Tottenham) laidoilla, keskellä Virgil van Dijk (Liverpool, kapteeni) ja Nathan Aké (Manchester City).
Hyökkäyksessä: Memphis Depay kärkenä, ja laidoilla Cody Gakpo (Liverpool) sekä Donyell Malen (Dortmund).
Kokoonpanosta löytyy siis huippuosaamista Euroopan kovimmista liigoista, mutta mukana on myös nuoria pelaajia, jotka saavat nyt mahdollisuuden ottaa ratkaisevia askelia kansainvälisellä näyttämöllä.
Yksi suuri, mutta merkittävä poissaolija
Frenkie de Jongin poissaolo Barcelonan loukkaantumisen vuoksi on Hollannille merkittävä menetys. Hänen pelinrakennustaitonsa ja rauhallisuutensa ovat olleet aiemmin Oranje-joukkueen keskiössä. Myös kokeneet nimet kuten Daley Blind ja Matthijs de Ligt jäävät tässä pelissä penkille.
Taktiikka: nopeus, liike ja aggressiivisuus
Koeman luottaa hyökkäävään ja liikkuvaan pelitapaan. Prässipeli, aktiivisesti liikkuvat laiturit ja keskikentän rytmittäminen ovat avainasemassa.
Dumfries tuo jatkuvaa vaaraa oikealta, nousuillaan ja voimallaan.
Van de Venin nopeus vasemmalla laidalla parantaa puolustuslinjan tasapainoa.
Reijnders toimii keskikentällä pelin moottorina ja rytmittäjänä.
Simons saattaa yllättää luovuudellaan ja rohkeudellaan.
Hyökkäyskolmikko sekoittaa vastustajan puolustusta jatkuvalla liikkeellään ja roolien vaihdolla.
Memphis Depay on edelleen hyökkäyksen kärkinimi – ja vaikka hänen kuntotasonsa on arvoitus, on selvää, että pelikuntoisen Memphisin ympärille voi rakentaa voittoisan hyökkäyksen.
Miksi tämä avaus herättää keskustelua?
Kaksi suurta kysymystä avauskokoonpanossa ovat:
Verbruggenin valinta maalille – kokematon, mutta harjoitusotteluissa vakuuttanut. Koemanin mukaan valmis isoon rooliin.
Memphis Depayn pelikunto – jos hän pystyy edes lähelle huipputasoaan, voi hän tehdä eron tiukoissakin otteluissa.
Koemanin omien sanojen mukaan: “Meillä on yksilöitä, jotka voivat ratkaista otteluita, mutta meidän täytyy olla ennen kaikkea yhtenäinen joukkue.” Tämä ajattelu näkyy myös kentällisessä – roolitus on harkittu, ja se perustuu tasapainolle ja yhteispelille.
Avausvoiton strateginen merkitys
D-lohko on kova. Ranska, Itävalta ja Puola tarjoavat haasteita, ja juuri siksi avausvoitto Puolaa vastaan olisi elintärkeä. Se toisi paitsi kolme pistettä, myös itseluottamusta tulevia raskaita otteluita varten.
Hollanti ei ehkä tämän hetken nimilistoilla ole turnauksen suurin mestarisuosikki, mutta tämä joukkue voi yllättää. Kokoonpanossa on juuri oikea tasapaino kokemusta sekä uutta verta.
Valmiina kisataipaleelle
Koemanin Holland on rakennettu huolella. Yhdistelmä tuoreita talentteja kuten Xavi Simons ja Bart Verbruggen sekä kokeneita nimiä kuten Virgil van Dijk ja Memphis Depay luo perustan, jolla päästään pitkälle. Taktiikka, pelaajavalinnat ja hyvä vire antavat lupauksia jostain suuresta.
Kun pilli soi sunnuntaina ja ottelu käynnistyy, koko jalkapallomaailman huomio kohdistuu Hollantiin. Tämä voi olla alku uudelle oranssille menestystarinalle – ja ainakin lähtökohdat ovat kunnossa.
Emmi Alanen lopettaa uransa – Helmarien luottopelaaja jättää kentät 14 vuoden jälkeen
Jos olet joskus seurannut Suomen naisten jalkapallomaajoukkuetta eli Helmareita, nimi Emmi Alanen on sinulle varmasti tuttu. Hän on ollut kuin pelikentän kompassi: johdonmukainen, luotettava ja aina oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Nyt tuo tuttu kompassi laitetaan laatikkoon. Emmi Alanen ripustaa nappikset naulaan.
Tiistaina Palloliitto julkaisi tiedotteen, jossa 35-vuotias Alanen kertoo päätöksestään päättää pelaajauransa. Se ei ollut pikainen pakkoratkaisu, mutta ei myöskään helppo. Päätös kypsyi hiljalleen – ja varmasti raskaasti.
”Tavoitteeni oli pelata sarjakausi loppuun ja edustaa Suomea kesän EM-kisoissa. Mutta elämä ei mene aina niin kuin suunnittelee. Päätös on kova ja vaikea, ja varmasti myös yllättävä, mutta se ei ole hätiköity,” Alanen kertoo tunteikkaasti.
Kentältä sivuun – mutta ei vähin äänin
Viimeiset vuodet Alanen vietti kentillä Ruotsissa, Kristianstadin paidassa. Mutta peliaikaa alkoi olla yhä vaikeampi löytää, kun loukkaantumiset veivät kehon haltuun, eikä toipuminen enää ollut entisellään. Maaliskuussa 2024 pelattu virallinen ottelu jäi lopulta hänen viimeisekseen.
Alanen kuului niihin pelaajiin, joiden ei tarvinnut tehdä numeroa itsestään kentällä – hänen peliälynsä, syöttövarmuutensa ja järkähtämätön päättäväisyytensä puhuivat puolestaan. Hän oli se pelaaja, johon voitiin nojata, silloin kun peli aaltoi ja suunnat hukkuivat.
Yli sata peliä Suomi-paita päällä
Vuodesta 2010 alkaen Alanen ehti kerätä vaikuttavat 101 A-maaottelua. Hän oli mukana, kun suomalainen naisten jalkapallo kehittyi vauhdilla ja Hartwall Arenalla soivat kansallislaulut täyden katsomon edessä. Hän ei vain pelannut pelejä – hän oli osa sukupolvimuutosta, osatekijä kulttuurissa, joka näki Helmarit nousussa.
Kentän ulkopuolella hän oli yhtä merkittävä. Esikuva. Tuki. Se kokeneempi pelaaja, jonka kanssa nuoremmat uskalsivat jakaa epävarmuuksia ja jolta he pyysivät neuvoa.
”Huippu-urheilu perustuu rajojen venyttämiseen ja niiden ylittämiseen, mutta jossain kohtaa, kun rajoja on tarpeeksi venytetty, ne tulevat vastaan,” Alanen tiivistää uran käännekohtaa.
Mitä seuraavaksi?
Alanen ei vielä paljastanut, mitä elämä hänelle seuraavaksi tuo. Mutta jos jalkapalloyhteisö saisi päättää, hänen ei annettaisi kävellä kokonaan pois.
Kokemus ja intohimo, jolla hän peliä lähestyi, tekevät hänestä mehukkaan kandidaatin esimerkiksi:
valmennustehtäviin
asiantuntijarooleihin
nuorten pelaajien mentoriksi
Häntä toivotaan edelleen mukaan lajin pariin – vaikka ei enää pelin sykkeen keskelle.
Kentän keskeltä sivuun – isot saappaat täytettäviksi
Kun katsoo eteenpäin, näkee uusia nimiä nousemassa. Helmarien päävalmentaja Marko Saloranta on jo nimennyt 40 pelaajan esileirin ensi kesän EM-kisoihin valmistautumista varten. Kun kisapaikoista taistellaan, Alasen kokemuksen kokoinen aukko näkyy väistämättä.
Näitä nimiä on nyt alettu kiinnittää Helmareiden sydämeen:
Olga Ahtinen
Jenny Danielsson
Nea Lehtola
Heidän vuoronsa on nyt astua keskiöön.
Yksi tarina päättyy, uusi alkaa
Emmi Alanen ei lähde urheilusta takavasemmalle huomaamattomasti – hänen tiensä on ollut yksi niistä, jotka jäävät mieleen. Hän kuului sukupolveen, joka nosti suomalaisen naisten jalkapallon sellaiselle tasolle, ettei paluuta enää ole.
Ja kun Helmarit juoksevat kentälle tänä kesänä ilman hänen tuttuja askeliaan keskikentällä, se tuntuu – ainakin hetken. Sen jälkeen, uusi aika voi alkaa.
Hyvästit ovat harvoin helppoja. Mutta niiden ei tarvitse olla lopullisia. Emmi Alanen jää historiaan pelaajana, joka teki työnsä kentällä hiljaisesti, mutta vaikutuksensa näkyi kauas. Nyt hän antaa tilaa uusille, mutta perintö jää – vahvana ja elävänä.
Pohjanpalo ja Kairinen loistavat – Suomi hallitsee vauhdikasta ottelua ennakkoluulottomasti
Jos 37. peliminuutin kohdalla joku olisi tarjonnut lyhyen tiivistelmän siitä, miten Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen peli sujuu, vastaus olisi yksinkertainen: Joel Pohjanpalo ja Kaan Kairinen ovat liekeissä.
Ei tarvitse olla taktiikkataulun kanssa kasvatettu futisfanaatikko huomatakseen, että nämä kaksi nimeä ovat toistuneet tiuhaan kentän tapahtumien ytimessä. Ottelu on vielä maaliton, mutta Suomen peli sykkii elämää – juuri sellaista määrätietoista, rohkeaa ja dynaamista peliä, jota päävalmentaja Markku Kanerva on painottanut. Ja Pohjanpalo sekä Kairinen näyttävät mallia.
Pohjanpalo vaanii – maali on vain ajan kysymys
Ensimmäinen puoliaika on ollut tasainen vääntö, mutta yksi nimi on noussut toistuvasti otsikoihin: Joel Pohjanpalo. Hyökkääjän liike vastustajan puolustuslinjan taakse on ollut jatkuvasti vaarallinen, ja 37. minuutilla hän oli lähellä avata maalihanat. Tilanne sai alkunsa loistavasta esityöstä – Kaan Kairinen nappasi pallon vastustajalta keskialueella, käytti sekunnin näkemiseen ja lähetti täydellisen syötön rangaistusalueen rajalle. Pohjanpalo käännähti irti vartijastaan ja laukoi matalan kudin, jonka vastustajan maalivahti torjui vaivoin.
Tämä oli jo useamman kerran, kun Pohjanpalo on ollut niskaan hengittävässä roolissa maalivahtia kohti. Hänen peliälynsä ja sijoittumisensa ovat olleet olennainen osa Suomen hyökkäyspelin terävyyttä.
Keskikentän komentaja: Kaan Kairinen
Jos Pohjanpalo on se, joka tekee hyökkäyspellosta vaarallista, niin Kaan Kairinen on se, joka pitää sen järjestäytyneenä ja kurinalaisena. Hän on kuin kesken hektisimmän kappaleen soiton se bändin jäsen, joka ei koskaan menetä rytmiä.
Kairisen pallovarma peli on ollut rauhoittava elementti Suomen keskialueella. Juuri ennen Pohjanpalon maalintekopaikkaa hän katkoi vastustajan nousun keskiympyrän tuntumassa ja käänsi tilanteen salamannopeasti eduksi. Syötöt napsuvat kohdilleen, ja syöttöprosentti on tähän mennessä pysynyt huikealla tasolla.
Kokonaisuutena Kairinen on kasvanut pelistä toiseen yhdeksi joukkueen tärkeimmistä lenkeistä – ikään kuin Kanervan taktiikan näkymätön moottori, joka pitää peli koneistona pyörimässä.
Hyökkäys pelaa – rohkea Suomi näyttää kyntensä
Vaikka taululla ei vielä lue maalia, Suomen tekemisessä on sellaista lupausta, joka saa kannattajan kallistumaan eteenpäin penkillä. Ketju Pohjanpalo–Kairinen toimii kuin hyvin öljytty kone, ja suomalaispelaajat liikkuvat fiksusti ilman palloa. Hyökkäykset eivät nojaa vain keskelle – hyökkäyksiin osallistuu laajalla rintamalla myös laitapelaajia ja puolustajien nousuja nähdään enemmän kuin aiemmin.
Tämä ei ole sattumaa. Kanerva on selvästi hionut pelisuunnitelmaa siihen suuntaan, että oma aktiivinen peli rikkoo vastustajan rakennetta. Eikä Suomi jää odottamaan lahjoja – he yrittävät pakottaa virheitä esiin, he ottavat ohjat omiin käsiinsä.
Mitä tuleman pitää?
Jos Pohjanpalo jatkaa samalla vireellä ja Kairinen pysyy edelleen tukipilarina keskikentällä, maali on vain ajan kysymys. Eikä penkiltäkään lopu tulivoima – Oliver Antmanin nopeus tai Glen Kamaran syöttötaito voisivat toisella puoliskolla hyvinkin avata lukkoja.
Tämä ottelu on vielä täysin auki, mutta kentältä huokuvan itseluottamuksen perusteella Suomi ei aio olla pelkästään mukana – he haluavat määrätä tahdin.
Yhteenveto 37. minuutin kohdalla:
Pohjanpalo loi jälleen vaarallisen paikan – Kairisen nappisyöttö otti osansa.
Kairinen hallitsee keskikenttää rauhallisella ja tarkalla pelillään.
Suomi pelaa aktiivisesti ja pyrkii jatkuvasti murtamaan vastustajan puolustuslinjaa.
Maalia ei vielä ole tullut, mutta itsevarmuutta ja otetta kentästä on yllin kyllin.
Mitä veikkaat – joko seuraavasta tilanteesta helähtää? Odotukset ovat korkealla.
Salibandyn siirtosotku kuumenee Jasper Auvisen ympärillä – kahden huippuseuran kiista hämmentää F-liigaa
Espoon salibandykenttien kulisseissa kuohuu – ei pelkästään pelillisesti vaan erityisesti hallinnollisesti. Nuori ja lupaava pelaaja Jasper Auvinen on ajautunut kahden huippuseuran, Westend Indiansin ja Esport Oilersin, väliin, ja tilanne on johtanut kiivaaseen kiistaan sopimuksista, siirroista ja säännöistä.
Mistä kaikki sai alkunsa?
Kaikki alkoi 9. kesäkuuta, kun Salibandyliitto julkaisi kesän ensimmäisen siirtolistan. Siellä ilmoitettiin yllätyksellisesti, että Jasper Auvinen siirtyy Indiansista Oilersiin. Vain hetkeä myöhemmin Indians tyrmäsi uutisen täysin, ja nimi katosi listalta.
Epäselvyyttä lisäsi se, ettei Auvisella ollut seuramerkintää maajoukkueleirillä. Myöhemmin lista päivittyi jälleen, ja Auvisen nimi palasi takaisin Indiansin alle. Kukaan ei tuntunut olevan varma, kuka pelaaja oikeastaan edustaa – edes julkisesti.
Indiansin näkökulma: ”Sopimus on voimassa”
Westend Indians linjasi nopeasti kantansa. He julkaisuivat tiedotteen, jonka mukaan Auvisella on voimassa oleva sopimus heidän kanssaan kevääseen 2026 saakka, eikä hänellä ole oikeutta siirtyä tai neuvotella toisen seuran kanssa ilman seuran suostumusta.
Indians viittasi suoraan Salibandyliiton sääntöihin ja korosti, että vaikka pelaajan edustaja olisi ilmoittanut haluavansa purkaa sopimuksen, mitään virallista purkua ei ole tapahtunut. Siksi myöskään siirtopyyntöä ei olisi kuulunut käsitellä.
Oilersin hiljainen vastaus
Toisin kuin Indians, Esport Oilers ei ole kommentoinut asiaa julkisuudessa. He ovat kuitenkin jättäneet liitolle virallisen siirtopyynnön Auvisesta, mikä kertoo omasta kannastaan: he katsovat, että pelaaja on siirrettävissä. Oilers, joka on kahdesti peräkkäin voittanut mestaruuden, on nähtävästi tähtäämässä vielä vahvempaan joukkueeseen.
Kyse on nyt arvoista ja järjestelmästä
Keskustelu ei enää koske vain pelaajaa tai siirtoa – vaan koko järjestelmää. Kiista nostaa esille tärkeitä kysymyksiä:
Onko Jasper Auvisen sopimus juridisesti pätevä ja yhä voimassa?
Voiko pelaaja irtautua sopimuksesta yksipuolisesti?
Toimiko Oilers sääntöjen vastaisesti pyytäessään siirtoa?
Miten tehokkaasti Salibandyliitto valvoo sopimuksia ja niiden ehtoja?
Tilanne on otettu vakavasti myös sarjatasolla. Indiansin toiminnanjohtaja on nostanut asian F-liigan sarjapalaverissa esille ja ehdottanut sääntömuutoksia sekä sakkojärjestelmiä vilpittömyyden takaamiseksi.
Auvisen rooli – myrskyn silmässä
Keskellä kaikkea on Jasper Auvinen – nuori tähti, jolla on suuri tulevaisuus edessään. Hän ei ole kommentoinut tilannetta julkisesti, mutta tilanne tuskin on hänelle helppo. Harjoittelu, uusien kausien suunnittelu – jopa maajoukkueura – ovat nyt epävarmuuden varjossa.
Tilanne voi vaikuttaa ratkaisevasti hänen uraansa. Oikeudelliset kiistat ja pelipaikan epävarmuus voivat jättää jälkensä pelaajaan, varsinkin kun hän on vielä uransa alussa.
Mitä seuraavaksi tapahtuu?
Seuraavaksi vuorossa on Salibandyliiton ja F-liigan juristien lausunto. Odotettavissa on:
Arvio Auvisen sopimuksen voimassaolosta
Päätös siitä, voiko siirtoa hyväksyä vai ei
Mahdolliset seuraamukset osapuolille, jos sääntöjä on rikottu
Tässä on kyse myös tulevaisuuden turvaamisesta. Salibandykulttuurin, pelaajasopimusten ja liiton toimintatapojen on kehityttävä – muuten samanlaiset kiistat voivat toistua.
Yhteenveto tilanteesta
Auvinen oli viime kaudella F-liigan kuudenneksi tehokkain pelaaja.
Indians katsoo, että hän on seuran sopimuspelaaja kevääseen 2026 saakka.
Oilers jätti virallisen siirtopyynnön, ja nimi ehti näkyä siirtolistalla.
Tilanne on monisyinen ja nyt liiton käsittelyssä.
Tapaus saattaa toimia ennakkotapauksena koko F-liigan sopimuskiistoille.
Yksi kysymys jää edelleen ilmaan: pääseekö Jasper Auvinen tällä kaudella pelikentille, vai jatkuuko odottaminen ja epäselvyys, joka voi vaikuttaa sekä hänen että koko sarjan tulevaisuuteen?
Pelottava loukkaantuminen Naisten Superpesiksessä nosti turvallisuuskeskustelun pintaan
Seinäjoen pesäpalloilta alkoi aurinkoisessa säässä ja täynnä odotusta. Naisten Superpesiksen ottelu Seinäjoen Jussittarien ja Laitilan Jyskeen välillä sai kuitenkin yllättävän ja huolestuttavan käänteen, joka muistutti koko lajiyhteisöä pelin arvaamattomuudesta.
Dramaattinen loukkaantuminen jäädytti ottelun
Toisen jakson lopussa sattunut onnettomuus koetteli vakavasti Jyskeen nuorta, 20-vuotiasta siepparia Iida Piiraista. Kun Jussittarien Maiju Mäntylä iski pallon kohti kakkosrajaa, pallo osui suoraan Piiraista leukaan – ja peli pysähtyi välittömästi.
Etukenttäpelaajan rooli on kentän yksi vaativimmista, ja tällä kertaa myös yksi vaarallisimmista. Tilanne eteni niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt reagoimaan ennen loukkaantumista. Kenttä hiljeni ja ensiapu kutsuttiin paikalle viipymättä.
Piirainen kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan jatkotutkimuksia varten. Laitilan Jyske julkaisi myöhemmin tiedon, että hän voi ”olosuhteisiin nähden hyvin”, vaikka tarkempia tietoja ei vielä ollut saatavilla.
Vakava välikohtaus herätti keskustelun turvallisuudesta
Tapaus nosti esiin pesäpallon turvallisuuskysymykset. Kenttä saattoi jatkaa peliä, mutta ilmassa leijui vakavuus. Jussittaret veivät ottelun puhtaasti 2–0 jaksoin (3–1, 11–0), ja ottelun hahmo oli Aino-Kaisa Mantere, joka löi kuusi juoksua ja kunnarin.
Ottelun jälkipuheissa molempien joukkueiden pelinjohtajat nostivat pelaajaturvallisuuden esiin. Laitilan Sami Mäki ehdotti kasvosuojaimien käyttöönottoa, joita joissakin muissa joukkueissa on testattu. Hänen mukaansa tarvetta uudistuksille on, kun peli kehittyy yhä fyysisempään suuntaan:
”Ei se huono olisi. Varmasti löydetään sellaiset välineet.”
Turvallisuus tulevaisuuden pesäpallossa
Pesäpallo on nopeutunut, pallot kovenevat ja lyöjät vahvistuvat – nämä ovat kehityksiä, jotka vaativat lajin turvallisuusstandardien uudelleenarviointia. Piiraisen tapaus voi toimia käännekohtana keskustelussa, joka ei saa enää jäädä vain puheeksi.
Kuka kantaa vastuun? Tämä on nyt tärkeä ja ajankohtainen kysymys. Onko seurat, liitto vai pelaajat itse vastuussa turvallisuuden edistämisestä? Todennäköisesti kyseessä on koko yhteisöä koskeva vastuu, joka tarvitsee yhteisiä ratkaisuja.
Muita kierroksen otteluita
Roihuttaret–Lapuan Virkiä: 0–2 (1–2, 2–3)
Fera–Pesäkarhut: 0–2 (1–4, 1–3)
Yksi kierros, yksi vakava loukkaantuminen – ja ehkä, yksi uusi alku pesäpalloyhteisön tärkeälle keskustelulle. Iida Piiraisen tervehtyminen on nyt suurin toive. Samalla koko lajilla on mahdollisuus kasvaa – ei vain urheilullisesti, vaan myös inhimillisesti, turvallisuuden kautta.
Italian jalkapallokriisi syvenee Norja-tappion jälkeen – Spalletti ulos ja uusi päävalmentaja haussa
Italian jalkapallomaajoukkue on jälleen ajautunut tilanteeseen, joka muistuttaa enemmän draamasarjaa kuin urheilutarinaa. Kun Norja murskasi Azzurrin 3–0-lukemin Oslossa, kaikki muuttui yhdessä illassa. Tämä ei ollut pelkkä tappio – se oli sysäys kriisiin, joka johti päävalmentaja Luciano Spallettin nopeaan erottamiseen.
Syksyinen ilta Oslossa – illuusio rikkoutui
Perjantain kamppailu Norjaa vastaan jäi italialaisten mieleen painajaisena. Kentällä nähtiin joukkue, joka ei löytänyt rytmiään, identiteettiään tai johtajuutta. Norjan tähtihyökkääjä Erling Haaland johti isännät voittoon, samalla kun Italia tuntui olevan täysin irrallaan omasta pelistään.
Spalletti seisoi sivurajalla ilme tyhjänä, aivan kuin aavistaen kohtalonsa. Ottelun jälkeen tunnelma oli synkkä – ei selityksiä, ei puolusteluja. Spallettille tämä jäi hänen lyhyeksi jääneen valtakautensa viimeiseksi todelliseksi haasteeksi.
Nopea päätös – Spalletti ulos
Italian jalkapalloliitto (FIGC) toimi nopeasti. Vain yksi MM-karsintaottelu takana ja potkujen aika koitti. Spalletti karkotettiin, ja hänen viimeiseksi tehtäväkseen jäi vielä johto Moldova-ottelussa. Hän piti kiinni toivosta:
”En halunnut luovuttaa, olisin halunnut jatkaa,” Spalletti totesi.
Elokuussa 2023 italialaiset juhlivat hänen tuloaan – Napolin mestaruuden siivittämä valmentaja toi mukanaan toivoa ja uuden alun. Nopeasti kävi ilmi, että se jäi näennäiseksi: pelitapa ei löytänyt muotoaan, valinnat herättivät hämmennystä ja tulokset loivat tumman varjon koko projektin ylle.
Kolmannet MM-kisat putkeen ilman Italiaa?
Italia on jäänyt MM-turnauksista pois jo kahdesti – vuosina 2018 ja 2022. Nyt 2026-turnauksen kohtalo on jälleen vaakalaudalla. Oslon murskatappio oli muutakin kuin kolme pistettä: se romahdutti toiveet, uskon ja jälleen kerran – kansallisen itsetunnon.
Vaikka Italia on nelinkertainen maailmanmestari, kysymys kuuluu: missä on se vanha Azzurri-henki? Kentällä nähty joukkue tuntuu kadottaneen äänensä, eikä historiasta löytyvä kunnia auta nykypäivän peleissä.
Kuka ohjaa seuraavaksi Azzurreja?
Uuden päävalmentajan on löydyttävä nopeasti. Kisakarsinnat eivät odota, eikä Italia voi enää sallia kolmatta epäonnistumista peräkkäisissä MM-turnauksissa.
Spekulaatioiden mukaan seuraavia nimiä on nostettu esiin:
Antonio Conte – temperamenttinen voittajatyyppi, valmis palaamaan.
Roberto De Zerbi – modernin pelityylin sanansaattaja, menestyksekäs Brightonissa.
Fabio Cannavaro – sankari vuodelta 2006, mutta ohut kokemus huipputasolla.
Daniele De Rossi – nouseva valmentajapersoona kotimaan kentiltä.
Kyse ei ole vain nimestä – kyse on siitä, pystyykö valittu johtaja elvyttämään luottamuksen ja rakentamaan voittavan kulttuurin tämän sirpaleisen joukkueen ympärille.
Spallettin aikakausi – katkera sivujuonne
Luciano Spalletti tuli tehtävään sankarina, mutta jättää sen ilman saavutuksia. Hän ei saanut aikaa tai tuloksia, joita Italian vaativa futiskulttuuri edellyttää. Vaikka hänellä oli visio, realiteetit – ja erityisesti Norja-illan karu todellisuus – tappoivat sen ennen kuin se ehti kunnolla alkaa.
Tilanne taas osoittaa, että Italian jalkapallo ei siedä epävarmuutta, ja vaikka Spalletti halusi jatkaa, tilastot ja tunnelma olivat kiistattomia. Hänen Azzurri-aikansa jää alaviitteeksi, hauraana muistutuksena siitä, miten nopeasti kaikki voi muuttua.
Yhteenveto
Italia aloitti MM-karsinnat 0–3-tappiolla Norjaa vastaan.
Luciano Spalletti erotettiin – viimeinen peli on Moldovaa vastaan.
Uuden päävalmentajan valinta on käynnissä – esillä ovat mm. Conte, De Zerbi, Cannavaro ja De Rossi.
Italia kamppailee jälleen MM-kisatavoitteensa kanssa.
Italian jalkapallomaajoukkue seisoo nyt risteyksessä. Tie eteenpäin peittyy epäilyksiin, mutta päätöksiä on tehtävä nopeasti. Uusi aikakausi on alkamassa – kysymys kuuluu vain, kumpaan suuntaan se vie: kohti pelastusta vai uutta pettymystä?
Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi verkkosivustollamme. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt evästeiden käytön evästekäytäntömme mukaisesti.
