Juho Venäläinen yllättää EM-kisoissa – fiksu strategia vai menetetty mitalihaave?

Suomen yleisurheilun tulevaisuuden toivo, Juho Venäläinen, on tehnyt yllättävän ratkaisun alle 20-vuotiaiden EM-kisoihin: hän jättää väliin 400 metrin kilpailun ja keskittyy sen sijaan 200 metriin. Tämä valinta on herättänyt ihmetystä, mutta tarkemmin katsottuna se voi olla merkki strategisesta otteesta urasuunnitteluun.

Kovassa vireessä – mutta SE jäi kiusaamaan

Venäläisen viimeaikaiset suoritukset ovat olleet huippuluokkaa. Kalevan kisoissa hän juoksi suorastaan historiallisen kovaa, jääden vain kolme sadasosaa nuorten Suomen ennätyksestä ajalla 46,75.

Vaikka hopeamitali Kalevan kisoissa on kova suoritus, pettymys näkyi. Käytännössä hän on jo nyt aivan nuorten SE-tasolla, mutta aivan pienet erot pitivät hänet toistaiseksi ennätyksen ulkopuolella.

Miksi jättää väliin paras matka?

Kysymyksiä herättää erityisesti se, miksi niin lupaava 400 metrin juoksija keskittyy nyt lyhyempään matkaan. Venäläinen itse kertoo:

”Halusin panostaa 200 metriin. Se on pidemmän päälle parempi. Jos kakkonen alkaa sujua kunnolla, nelkku tulee sen mukana.”

Kyse ei siis ole pelkästä spontaanista kokeilusta, vaan pidemmän ajan kehityssuunnasta. Nopeuden hiominen 200 metrillä voi antaa ratkaisevaa etua myöhemmin myös pidemmillä matkoilla. Tätä taktiikkaa tukevat monet huippujuoksijat kansainvälisesti.

Numerot eivät vielä mairittele, mutta suunta on selvä

200 metrin tilastoissa Venäläinen on vielä sijalla 16 Euroopassa ajallaan 21,03. Tavoitteena on kuitenkin alittaa 20,80, mikä nostaisi hänen mahdollisuuksiaan merkittävästi.

• Nykyinen ennätys: 21,03
• Tavoite: alle 20,80
• Sijoitus Euroopan tilastoissa: 16.

Tämä kertoo kunnianhimoisesta suunnitelmasta. Jos nopeus kehittyy toivotusti, myös 400 metrin tulokset voivat parantua jatkossa räjähdysmäisesti.

Kilpailu kovenee kotimaassa – ja niin myös Venäläinen

Suomessa 400 metrin taso on nousussa. Konsta Alatuvan huippuaika 46,10 pistää riman korkealle, mutta se myös kirittää Venäläistä tavoittelemaan parempaa. Hän myöntää, että 400 metrin harjoittelua on ollut vielä vähän, ja nykyinen painopiste on nopeudessa.

Oikea kehitysjärjestys mahdollistaa jopa suuremman nousun tulevaisuudessa:

1. Ensin nopeutta 200 metrillä
2. Sitten siirtyminen takaisin 400 metrille kestävyysominaisuuksin varustettuna
3. Mahdollisuus murtautua Euroopan kärkeen molemmilla matkoilla

Valmennuksen rooli ja kurinalainen suunnitelma

Venäläisen valmennus on ollut määrätietoista ja uskaltanut tehdä rohkeita päätöksiä. Hän ei ole radalla sattumalta – vaan pitkäjänteisen suunnittelun tuloksena. 200 metrin valinta on osa tätä suunnitelmaa, ei satunnainen ratkaisu.

Lisäksi valinta tuo kilpailuun myös yllätysmomentin. Harva on ehtinyt valmistautua häneen juuri 200 metrillä, ja optimaalinen juoksu voi tuoda jopa finaalipaikan.

Rakentamassa tulevaisuuden juoksijaa

Tällä hetkellä Juho Venäläinen ei jahtaa pelkkiä tilapäisiä mitaleita. Hän rakentaa uransa perustaa maltillisesti ja älykkäästi. Tässä vaiheessa uraa on järkevää keskittyä ominaisuuksiin, jotka hyödyttävät pitkällä tähtäimellä molemmilla matkoilla.

Lopputulos? Kenttä näyttää pian, kuinka pitkälle tämä strateginen valinta kantaa. Mutta yksi asia on melko varmaa: Juho Venäläinen on nimi, jonka tulemme kuulemaan useasti tulevina vuosina.

Saara Keskitalo metsästää historiallista kultaa Espoossa – Naisten aitajuoksun finaalista odotetaan kaikkien aikojen kovinta

Kun Kalevan kisat käynnistyvät Espoossa, yksi laji vetää katseet ja sykkeen ylitse muiden: naisten 100 metrin aitajuoksu. Tämän kesän suomalainen aitahuipennus ei voisi olla otollisemmassa tilassa – kentällä nähdään viisi alle 12,90:n juossutta urheilijaa, ja mukana on kotikaupungin oma tähti, Saara Keskitalo.

Keskitalo huippukunnossa – kultajahti alkaa kotiradalla

25-vuotias Saara Keskitalo saapuu kotikisoihin loistokunnossa. Takana on kultamitali Saksan universiadeista, ja vaikka finaalijuoksussa hän osui ensimmäiseen aitaan, aika 12,872 todistaa vahvasta vireestä. Kauden paras noteeraus 12,81 osoittaa, että kunnossa ollaan – eikä sattumalta.

– Se toi kyllä itseluottamusta. Kun tietää, että epäonnistuneellakin lähdöllä menee hyvin, niin mikä sitten onnistuneella lähdöllä onkaan mahdollista, Keskitalo summasi.

Tänä vuonna suomalaisnaiset ovat nousseet tämän lajin kansainväliselle huipputasolle. Samassa alle 12,90 -kerhossa Keskitalon ohella ovat Lotta Harala, Reetta Hurske, Nooralotta Neziri ja nouseva nimi Vilma Mäki. Kyseessä on suomalaisen aitajuoksun uusi aikakausi.

Vielä puuttuu kruunu

Keskitalo on vakiinnuttanut paikkansa lajin kotimaisessa kärjessä, mutta yksi unelma on vielä toteutumatta: Kalevan kisojen kulta. Aiemmat pokaalit – hopeaa 2021 ja pronssit 2023 sekä hallikaudella – saavat nyt jatkoksi tähtäimen korkeimmalla korokkeella. Eikä paikka voisi olla henkilökohtaisempi kuin Espoon oma kotikenttä.

– Olisihan se iso juttu. Mestaruus Espoossa, kotikentällä… Mutta ei auta ahnehtia, vaan ensin pitää juosta hyvin. Kun juoksu kulkee, tuloskin kyllä tulee, hän toteaa järkähtämättä.

Huippuvauhtia alusta asti

Kilpailun taso povaa todellista spektaakkelia. Finaalipaikka ei heltiä ilman täyttä panosta alkueristä lähtien, sillä marginaalit ovat niin pienet, ettei virheitä sallita.

– Ei voi hölkätä yhtään. Heti alusta asti pitää olla täysillä mukana, muuten ei ole mitään asiaa finaaliin, Keskitalo sanoo vakavasti.

Kuten viime vuosien tulokset osoittavat, pelkällä rutiinilla ei ylle kultakantaan. Tämän vuoden mestaruus saatetaan ratkaista ajalla 12,7 tai jopa matalammalla – uskoo Keskitalo itsekin.

Kilpailu kelloa ja panoksia vastaan

Keskitalo lähtee finaaliin keskittyneenä, katse vakaana. Tämän tason kisassa riittää yksi virheetön suoritus – se yksi täydellinen juoksu, mikä antaa vastauksen kaikkeen. Jos se osuu kohdalleen oikeaan aikaan, voi mitali vaihtua kultaan.

– Jokainen saa näyttää, mihin pystyy. Mun tavoite on se yksi nappijuoksu. Katsotaan sitten, mihin se riittää, hän hymyilee luottavaisesti.

Perjantai-ilta Espoon stadionilla saattaa tarjota suomalaista urheiluhistoriaa. Onko voitto kotikaupungin omalle aiturille – vai nappaako joku muu mestaruuden sadasosien marginaalilla?

Mitä kannattaa tietää perjantain finaalista:

• Finaali käydään Espoossa Kalevan kisojen yhteydessä perjantaina 1.8.
• Naisten 100 metrin aitojen alkuerät klo 18.25, finaali klo 21.15.
• Viisi suomalaista urheilijaa on kaudella 2024 alittanut 12,90 sekunnin rajan.
• Keskitalon kauden paras: 12,81 s. Haralan Suomen ennätys: 12,65 s.
• Virheisiin ei ole varaa – yksi horjahdus voi maksaa mitalin.

Tulethan katsomaan – tämä ei ole vain urheilua. Se voi olla alku uudelle aikakaudelle suomalaisessa aitajuoksussa.

Sami Pajari tähtää läpimurtoon kotikisassa – nuoren rallilahjakkuuden uran tärkein tulikoe edessä

Vasta 22-vuotias Sami Pajari on noussut suomalaisen rallikansan tietoisuuteen vauhdilla, joka ennakoi suuria asioita. Nuori kuljettaja lähestyy kotikisaa päättäväisyydellä, joka kertoo paitsi kunnianhimosta myös kypsyneestä urheilijasta. Tämä ei ole mikä tahansa ralli – se on mahdollisuus osoittaa, missä mennään uran tärkeimmällä mittarilla mitattuna: tasaisuudessa ja suorituskyvyssä paineen alla.

Tuttu ympäristö, uudet panokset

Vaikka Pajari on kisannut aiemmin samoilla suomalaisilla sorateillä, tällä kertaa pelissä on enemmän kuin ennen. Uusien tavoitteiden lisäksi vastassa on vanha tuttu haaste: saada kaikki osa-alueet toimimaan saumattomasti samassa kisassa. Eri vaihtelevista tuloksista ja yksittäisistä onnistumisista huolimatta yksi asia on pysynyt:

• Nopea vauhti, joka haastaa kokeneemmatkin kuljettajat
• Paineet, jotka nousevat kotikisan tunnelmapaineissa
• Tekninen suorituskyky, jolla ei ole varaa virheisiin

Kotimetsien tuttuus tarjoaa etua, mutta samalla nostaa rimaa. Jokainen suomalaiskatsoja radan varrella tietää, mitä Pajari tavoittelee – ja miltä epäonnistuminen saattaa tuntua, kun se tapahtuu tutulla maaperällä.

– Haluan suorituksen, jossa kaikki toimii, Pajari kiteyttää itsevarmasti mutta rauhallisesti.

Kypsempänä MM-huipulle

Vuoden 2021 junioreiden maailmanmestaruus todisti Pajarin olevan enemmän kuin hetken ilmiö. Siitä lähtien hänen kehityksensä on jatkunut vakaasti – ei ainoastaan ratin takana, vaan myös korvien välissä. Pajari on oppinut, että voittoon ei vaadita täydellistä ajoa – mutta vaaditaan kyky hallita virheitä ja paineita.

Tärkeimpiä muutoksia hänen ajotavassaan ovat olleet:

1. Mielenhallinta: Ei jokaisen käännöksen tarvitse olla riskillä vedetty
2. Yhteistyö tiimin kanssa: Kommunikaatio on hioutunut tehokkaammaksi
3. Kokemus: Jokainen kisa kasvattaa kokonaisnäkemystä ajamisesta

Nyt vaarana ei ole enää yliyrittäminen. Sen sijaan tavoite on ehjä, johdonmukainen suoritus alusta loppuun – juuri sellainen, joka rakentaa mestareita.

Hetki, joka voi muuttaa kaiken

Väite siitä, että Sami Pajari olisi “tulevaisuuden nimi”, on alkanut tuntua vanhanaikaiselta. Varovaisesta lupauksesta hän on kehittymässä vahvaksi kandidaatiksi MM-tason vakiokasvoksi. Siirtymä “ehkä joku päivä” -tasolta “nyt tai ei koskaan” -hetkeen on silmiin näkyvä.

Auto, talli ja taustajoukot tarjoavat vakaan perustan. Alla on Škoda Fabia RS Rally2, kilpailukykyinen menopeli, joka ei kaipaa selityksiä. Tallina toimii kokenut Toksport, ja taustavoimat antavat Pajarin keskittyä olennaiseen.

– On tärkeää pitää pää kylmänä ja keskittyä omaan tekemiseen, Pajari sanoo – ja sanat suorastaan huokuvat itseluottamusta.

Yhteenveto

• Sami Pajari hakee uransa ehjintä ja tasapainoisinta rallisuoritusta WRC2-luokassa
• Kotikisan tuttu ympäristö tuo lisävoimaa – ja lisäpaineita
• Menttaalinen ja ajotekninen kehitys valmistavat häntä seuraavaan suureen läpimurtoon
• Autokalusto, tiimi ja kokemus mahdollistavat onnistumisen – nyt tarvitaan näyttö

Kysymys ei enää ole siitä, onko Sami Pajari lahjakas – sen jokainen jo tietää. Nyt kysymys kuuluu: onko tämä se hetki, jolloin lahjakkuus muuttuu konkreettiseksi nousuksi huipulle?

Vastaus selviää lähiviikonloppuna. Mutta yhdestä asiasta voidaan jo nyt olla varmoja – Pajari on siihen valmis.

NFL tragedia New Yorkissa paljastaa urheilun synkän varjopuolen ja mielenterveyden kriisin

Viime aikojen tapahtumat 345 Park Avenuella New Yorkissa paljastavat synkän ja monimutkaisen todellisuuden, josta urheilumaailma ei voi enää vaieta. Shane Tamuran traaginen teko ei ollut vain yksittäinen väkivallanteko – sen juuret ulottuvat syvälle urheilun kulttuuriin ja sen varjoihin.

Shane Tamura – urheilulahjakkuus ilman pelastusrengasta

27-vuotias Shane Tamura oli kerran lupaava yliopistojalkapalloilija, mutta vuosien kenttäkokemus jätti jälkensä. Hänen mukaansa hänen psyykkiset ja neurologiset oireensa johtuivat toistuvista päähän kohdistuneista iskuista. Tamura uskoi kärsivänsä kroonisesta traumaperäisestä enkefalopatiasta (CTE), degeneratiivisesta aivosairaudesta, joka liittyy vahvasti kontaktiurheiluun.

Vaikka Tamura ei koskaan päässyt NFL:n pelikentille, hänen tarinansa osoittaa, etteivät vaarat ja haitat lopu yliopistotasolla. Hänen väkivaltainen purkauksensa ja jäähyväisviestinsä kertovat kertomusta organisoinnin, tukiverkkojen ja varhaisen puuttumisen puutteesta.

CTE – urheilumaailman piilotettu vihollinen

CTE on monien amerikkalaisen jalkapallon pelaajien kohtaloksi osoittautunut sairaus, jonka oireet voivat olla seuraavat:

• Muistiongelmat
• Masennus ja ahdistus
• Impulsiivisuus ja aggressio
• Persoonallisuuden muutokset
• Itsetuhoisuus

Kyseessä on sairaus, jota ei voida diagnoosoida elävillä. Tämä tekee ennaltaehkäisystä ja riittävästä tuesta entistä tärkeämpää – mutta Tamuran tapaus osoittaa, että järjestelmä epäonnistui jälleen.

NFL:n reaktio ja vastuu

Vaikka NFL on myöntänyt yhteyden CTE:n ja lajinsa välillä, kriitikot kokevat, että liiga on edennyt liian hitaasti:

1. Vasta vuonna 2016 NFL myönsi julkisesti yhteyden CTE:hen.
2. Yli 1,4 miljardia dollaria on maksettu korvauksina entisille pelaajille ja heidän perheilleen.
3. Useiden entisten pelaajien mukaan hoitoa ja tukea ei kuitenkaan koskaan tarjottu riittävästi tai ajoissa.

Vaikka liiga on ottanut käyttöön uusia protokollia ja turvavarusteita, monien mielestä muutos ei ole tarpeeksi nopeaa eikä kata koko kenttää – saati niitä, jotka ovat jo jääneet järjestelmän ulkopuolelle.

Yhteiskunnan ja urheilumaailman rooli

Presidentti Trumpin ja NFL-komissaari Goodellin kommentit eivät riitä vastaamaan siihen ytimekkääseen kysymykseen, jonka Tamuran teko nosti esiin: Kuka kantaa vastuun, kun urheilukulttuuri sokeuttaa meidät kivulle?

Urheilun ja mielenterveyden yhteys on kiistaton, mutta se jää edelleen liian usein varjoon. Ammattilaistasoa alemmilla portailla pelaajat eivät aina saa samaa hoitoa tai näkyvyyttä, vaikka riskit ovat usein yhtä suuret. Tuki unohtuu, kun kamerat sammuvat ja ura loppuu.

Voiko tragedia johtaa muutokseen?

Shane Tamuran teko oli järkyttävä ja tuomittava, mutta taustalla on tarina, joka vaatii kuuntelua. Hänen kohtalonsa voi toimia muistutuksena siitä, miten tärkeää olisi, että tukea tarjottaisiin ennen kuin on liian myöhäistä.

Tämä ei ollut vain väärä hissi. Tämä oli vuosien varoitusmerkki, joka ehti jäädä huomiotta liian pitkään.

Susijengi valmistautuu koripallon EM-kotikisoihin 2025 – Lauri Markkanen johdossa ja uusia tähtiä nousemassa

Susijengi on virittänyt koneensa kohti koripallon EM-kotikisoja, jotka pelataan elokuussa 2025. Päävalmentaja Lassi Tuovi on julkistanut 16 pelaajan leiriryhmän, jossa yhdistyvät kokemus ja nuoruuden innostus. Kotikisat toimivat paitsi mahdollisuutena menestyä, myös näyttämönä uusien nimien esiinmarssille.

Lauri – joukkueen kirkas tähti

Lauri Markkanen, Utah Jazzin luottopelaaja, on jälleen Susijengin kantava voima. Jo kolmansissa EM-kisoissaan pelaava Markkanen on ollut maaotteluissa tehokas, tehtyään keskimäärin 21 pistettä ottelua kohden. Hän toimii johtajana niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

Hänen rinnallaan nähdään kokenut kapteeni Sasu Salin, jolla on lähes 150 maaottelua vyöllään. Salin tuo kentälle rauhallisuuden ja suunnan – yhdistelmä, joka tekee Markkasen ja Salinin yhteistyöstä erinomaisen kombon.

Uusia tarinoita kirjoittamassa: Amzil ja Ekwere

Mustapha Amzil on kiinnostava uusi nimi. Yliopistokoripallon jälkeen Eurooppaan palannut Amzil on solminut sopimuksen Kosovon mestarijoukkueen kanssa ja hakee nyt läpimurtoa maajoukkueessa. Hänen viime kauden tilastonsa (11 pistettä, 5,5 levypalloa ja 1,5 syöttöä per ottelu) osoittavat, että potentiaalia on.

Toinen huomionarvoinen nuorukainen on vasta 18-vuotias Aaron Ekwere. Hän esiintyi vakuuttavasti alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa ja tuo energiaa sekä puolustuspäähän että hyökkäykseen. Hänen panostaan odotetaan erityisesti kehityksen näkökulmasta.

Kilpailu käy kuumana – kuka nappaa kisapaikan?

Leiriryhmään kuuluu 16 pelaajaa, mutta vain 12 saa paikan EM-kisoihin. Tämä avaa tiukan kilpailuasetelman, jossa jokainen treeni ja ottelu merkitsee. Takakentällä kisaa pelipaikoista käyvät muun muassa:

• Miro Little
• Edon Maxhuni
• Henri Kantonen

Jokainen heistä haluaa vakiinnuttaa paikkansa lopullisessa kisamiehistössä.

Valmennustiimissäkin uusia tuulia

Päävalmentaja Tuovia tukevat kokeneet nimet kuten Hanno Möttölä ja Teemu Rannikko. Lisäksi tiimiin liittyvät:

• Jani Parkkinen, Lauri Markkasen henkilökohtainen fysiikkavalmentaja
• Samuli Nieminen, uusi kasvo staffissa
• Sean Sheldon, Utah Jazzin apuvalmentaja, palaa maajoukkueeseen vuoden tauon jälkeen

Valmennusjohdon monipuolisuus varmistaa, että pelaajat ovat sekä fyysisesti että taktisesti valmiita kotikisoihin.

Harjoitusotteluiden kautta kohti kisoja

Ennen kisojen alkua Susijengi pelaa neljä valmistavaa ottelua, jotka toimivat viimeisinä testeinä pelaajille ja valmennukselle:

• 8.8. Suomi–Belgia, Jyväskylä
• 11.8. Suomi–Belgia, Espoo
• 17.8. Puola–Suomi, Sosnowiec
• 21.8. Suomi–Puola, Espoo

Nämä kamppailut tarjoavat viimeiset mahdollisuudet lunastaa kisapaikka ja hioutua yhteen joukkueena.

Kotiareenan syke nousee Tampereella

Tampere toimii kisojen suomalaisena päänäyttämönä. Hakametsän areena muuntuu elokuun lopulla EM-koripallon keskipisteeksi. Avausottelussa Suomi saa vastaansa Ruotsin – ottelu, joka sytyttää kotiyleisön täyteen liekkiin.

Suomen otteluohjelma EM-kotikisoissa:

1. 27.8. klo 20:30 | Ruotsi – Suomi
2. 29.8. klo 20:30 | Suomi – Iso-Britannia
3. 30.8. klo 20:30 | Montenegro – Suomi
4. 1.9. klo 20:30 | Suomi – Liettua
5. 3.9. klo 20:30 | Suomi – Saksa

Tampereen kotiyleisö saattaa olla juuri se elementti, joka antaa Susijengille ratkaisevan edun kovissa kamppailuissa. Moni kysymys on vielä avoinna, mutta yksi asia on selvä – edessä on unohtumaton koripallokesä.

Naisten jalkapallon EM 2025: Ennätysyleisö ja jättitappio – sijoitus tulevaisuuteen vai taloudellinen virhe?

Kesän 2025 naisten jalkapallon EM-kisat Sveitsissä houkuttelivat enemmän väkeä kuin koskaan aiemmin – yhteensä 657 000 katsojaa 160 eri maasta. Täysille stadioneille ja intohimoiselle fanikulttuurille huolimatta kisat tuottivat UEFA:lle jopa 25 miljoonan euron tappion. Miten näin pääsi tapahtumaan?

Menestys kentillä, mutta ei kassassa

Kisojen järjestäjät voivat olla ylpeitä monesta asiasta: 31 ottelusta 29 myytiin loppuun, ja osallistujamäärät olivat ennätyksellisiä. Kuitenkin esimerkiksi Baselissa pelatun turnauksen suurimmankin stadionin kapasiteetti jäi alle 35 000 katsojan, mikä rajoitti lipputulojen mahdollisuuksia verrattuna aiempiin, suurikokoisiin areenoihin.

Vaikka mediahuomio ja kiinnostus kasvoivat merkittävästi, eivät lipputuotot, sponsorisopimukset ja lisenssimyynti pystyneet kattamaan nousseita kustannuksia. UEFA:n strateginen valinta lisätä palkintorahaa oli ratkaiseva taloudellinen tekijä.

Palkintopotin kasvu – turhaa tuhlausta vai viisas valinta?

Palkintopotin kolminkertaistaminen 16 miljoonasta 41 miljoonaan euroon oli yksi kisojen suurimmista investoinneista. UEFAn naisjalkapallon johtaja Nadine Kessler kommentoi suorasukaisesti:

“Jos emme olisi tietoisesti nostaneet palkintopottia, kisat olisivat olleet jo tuottoisat.”

Tämän päätöksen taustalla oli ajatus oikeudenmukaisuudesta ja tulevaisuuden rakentamisesta. Pelaajat ja heidän taustatahot ansaitsevat osansa menestyksestä, ja panostus voi tuoda pitkän aikavälin tuottoja. Esimerkiksi Suomi sai menestyksestään lähes 2 miljoonaa euroa.

Miksi juuri Sveitsi?

Sveitsin valinta EM-kisojen isännäksi herätti aluksi epäilyjä. Pienet stadionit ja verrattain matala jalkapallohype eivät vakuuttaneet kaikkia. UEFA jopa vihjasi, ettei Sveitsin kannattaisi hakea isännyyttä. Kuitenkin voitto irtosi neljän muun ehdokkaan nenän edestä selkeällä strategialla:

• Panostus täysiin katsomoihin
• Logistinen tehokkuus
• Kulttuurinen monimuotoisuus

Lopputulos: kisat keräsivät myös yli 230 000 kansainvälistä kävijää, ja pääosin pienet stadionit takasivat intensiivisen tunnelman.

Rakastettava fanikulttuuri – vaikka rahaa ei virrannut

Yksi kisojen suurimpia voittoja oli lämminhenkinen fanikulttuuri. Katsojat Suomesta, Ruotsista ja muualta loivat tapahtumaan ainutlaatuisen ilmapiirin. Ruotsin kannattajat saivat jopa lempinimen “pehmeät huligaanit”.

Kaupallisella puolella Sveitsi kuitenkin jäi jälkeen. Sponsorointi ja lisenssimyynti eivät saavuttaneet samoja mittasuhteita kuin vaikkapa vuoden 2022 Englannin kisat. Tämä heijastui lopputulokseen: hyvästä fiiliksestä ei voi maksaa kuluja.

Katse kohti EM 2029: voiko kannattavuus ja kasvu kulkea käsi kädessä?

Seuraavien EM-kisojen tavoite on selvä: päästä edes nollatulokseen. Hakijoina ovat muun muassa Puola, Portugali, Saksa ja yhteishanke Tanska–Ruotsi. UEFA:n viesti on kunnianhimoinen mutta selkeä:

“Meidän pitää näyttää, että naisten jalkapallo ei ole idealismia – se on liiketoimintaa, joka kannattaa.”

Konkreettiset investoinnit, tarkka suunnittelu ja rohkea johtajuus ovat nyt avainsanoja. Helppoja voittoja ei ole, mutta potentiaali on valtava.

Loppusanat – oliko kaikki tämän arvoista?

25 miljoonan euron tappio voi paperilla näyttää katastrofilta, mutta todellisuudessa se on osa suurempaa kuvaa. Uskallus panostaa naisjalkapalloon on tuonut näkyvyyttä, kiinnostusta ja inspiraatiota sekä pelaajille että faneille ympäri maailmaa.

Ehkä tämä on investointi tulevaisuuteen – rohkea askel, joka osoittaa suuntaa koko lajiliikkeelle. Jos EM 2025 oli alku jollekin suuremmalle, saattaa tappio osoittautua pitkällä tähtäimellä voitoksi.

Englanti voitti historiallisen kolmannen peräkkäisen EM-kullan rankkaridraamassa – Chloe Kelly jälleen sankarina

Jos olit Englannissa finaali-iltana, kuulit sen varmasti. Huuto, joka halkoi sumuisen illan: ”Se on kotona – taas!” Englannin naisten jalkapallomaajoukkue teki sen jälleen. Kolmas peräkkäinen Euroopan mestaruus varmistui jännitystä tihkuvassa finaalissa Espanjaa vastaan – ja tällä kertaa ratkaisu tuli harvinaisen rankkarikisan myötä, aivan kuten vuoden 1984 turnauksessa.

Finaali itsessään oli oppikirja siitä, kuinka jalkapallo voi olla julma, arvaamaton – ja samalla täysin lumoava.

Vieras hallitsi, isäntä juhli

Espanja vei ottelua suurimman osan ajasta. Ensimmäisen puoliajan 25. minuutilla Mariona Caldentey iski La Rojan johtoon, kun Englannin puolustuksessa oli hetken haparointia. Espanjan nopea syöttötempo ja jatkuva pallonhallinta rikkoivat brittien rakennetta yhä uudelleen, mutta ratkaisevat maalit jäivät puuttumaan – kuten isoissa peleissä usein käy.

Englanti tarvitsi nappisuorituksen, ja sen he saivat 57. minuutilla. Chloe Kelly taisteli pallon haltuun laidalla ja syötti täydellisesti Alessia Russolle, joka viimeisteli varmasti. Tilanne tasoittui 1–1:een, ja ottelu eteni jatkoajalle.

Jatkoajalla Espanja piti jälleen palloa, loi tilanteita ja hallitsi peliä, mutta Englannin tiivis puolustus kesti. Ratkaisu jäi rangaistuspotkukisaan.

Chloe Kelly – jälleen kylmähermoinen sankaritar

Rankkarien paine oli valtava. Beth Mead aloitti Englannin sarjan epäonnisesti – hänen avausyrityksensä hylättiin kahteen kertaan, eikä uusintayrityskään tuottanut maalia. Espanjalla oli mahdollisuus kääntää peli edukseen, mutta hekään eivät onnistuneet.

Lopulta ratkaisun hetki tuli tutulle nimelle. Chloe Kelly astui pallon taakse ja laukoi armottomasti maaliin. Englanti voitti Euroopan mestaruuden numeroin 3–1 rankkareilla – ja Kelly oli jälleen sankari.

Wiegmanin kaaoksen kausi

Päävalmentaja Sarina Wiegman myönsi peliä seuranneessa haastattelussa: “Tämä mestaruus tuli keskeltä täyttä kaaosta.” Ja sitä se totisesti oli.

• Avaustappio Ranskalle laski odotuksia
• Loukkaantumiset varjostivat turnausta
• Peliesitykset vaihtelivat ottelusta toiseen

Mutta juuri vaikeuksien kautta voittoon -periaate teki tästä mestaruudesta erityisen. Wiegmanin taktiset muutokset finaalissa – kuten kolmannen topparin sisäänajo ja Chloe Kellyn vaihto – osoittivat hänen valmennusneroutensa.

Espanjan tuska: hallinta ilman palkintoa

On samaan aikaan mahdollista, että Espanja oli parempi – ja että he silti hävisivät ansaitusti. La Roja pelasi huipputasolla: syötteli, kierrätti, rakensi – mutta viimeistely ontui. Laukaukset viuhuivat ohi tai osuivat kehikkoon.

Kuten asiantuntija Essi Sainio totesi: ”Espanjalla oli peli hallussaan, mutta Englanti hallitsi hetket.” Maalit ratkaisevat – ei pallonhallinta.

Samat vaihdot, eri tarina

Chloe Kellyn tarina sai jatkoa, mutta isoja kysymyksiä herätti myös Lauren Jamesin avauskokoonpanopaikka. Hänen virheestään syntyi Espanjan maali, ja loukkaantuminen pakotti vaihtoon. Siitä avautui Englannille mahdollisuus uudelleenryhmitykseen – jonka seurauksena Kelly pääsi kentälle ja ratkaisi.

Kolminkertainen mestari

Englanti on nyt kolminkertainen Euroopan mestari:

1. 2017
2. 2022
3. 2025

Sarina Wiegmanin alaisuudessa joukkueesta on tullut mantereen kiistaton ykkönen. Hänen ansioluettelonsa sisältää myös Alankomaiden EM-kullan vuodelta 2017 – kaksi eri maaottelujoukkuetta, kaksi mestaruutta.

Chloe Kellyn nimi nousee brittifutiksen legendojen joukkoon. Hän on ratkaissut kaksi finaalia, kylmäpäisesti ja rohkeasti – juuri silloin kun eniten tarvitaan.

Mitä seuraavaksi?

Espanja palaa varmasti vahvana – heidän tekninen osaamisensa on edelleen huippuluokkaa. Mutta Englannilla on nyt katse kiinnitettynä seuraavaan suureen tavoitteeseen: vuoden 2027 maailmamestaruus. Odotukset ovat korkealla, mutta niin ovat myös mahdollisuudet.

Finaali oli muistutus: jalkapallossa kaikki on mahdollista. Paras ei ole aina se, joka hallitsee – vaan se, joka uskaltaa. Etenkin silloin kun tarvitaan sankaria vaihtoaitioon katsomatta.

Kolme katsojaa kuoli traagisessa ralliturmassa Ranskassa – turvallisuus moottoriurheilussa jälleen tarkastelussa

Tänä viikonloppuna pienen ranskalaiskaupungin idyllinen maisema sai synkän käänteen. Paikallinen rallikilpailu, joka tavallisesti tuo kyläyhteisöön iloa ja moottorin jylinää, muuttui traagiseksi tapahtumaksi. Rallye de la Fourme d’Ambert -kilpailussa tapahtunut onnettomuus vaati kolmen katsojan hengen ja herätti vakavan keskustelun moottoriurheilun turvallisuudesta.

Tragedia tapahtui kilpailun aikana

Elämä pysähtyi hetkeksi lauantaina 26. heinäkuuta Keski-Ranskassa, Ambertin kaupungin laitamilla. Kilpailun aikana yksi ralliauto menetti hallintansa ja syöksyi yleisön joukkoon. Tapahtumassa menehtyi kolme henkilöä:

• kaksi veljestä, iältään 60 ja 70 vuotta,
• sekä 44-vuotias mies.

Kuljettaja loukkaantui ja hänet toimitettiin sairaalahoitoon. Hänen voinnistaan ei toistaiseksi ole tarkempaa tietoa. Kilpailu keskeytettiin välittömästi ja tutkinta aloitettiin epäselvyyksien selvittämiseksi.

Missä meni pieleen?

Onnettomuuden syitä tutkitaan parhaillaan. Ranskan kansallinen moottoriurheiluliitto FFSA on ilmoittanut tarkastelevansa kilpailun järjestelyjä perusteellisesti. Tutkinnassa selvitetään muun muassa:

• Onnettomuuden tarkka tapahtumapaikka
• Oliko kyseessä virallinen katsomoalue
• Valvottiinko yleisön sijoittumista riittävästi
• Millaiset olivat olosuhteet reitin eri osissa

Rallikilpailujen turvallisuudesta on keskusteltu jo pitkään. Vaikka kansainvälisissä sarjoissa turvallisuus on saatu kehittymään nykyaikaisella teknologialla ja tiukalla sääntelyllä, paikallistason kilpailut kärsivät usein resurssien puutteesta. Tällöin yleisö voi päästä liian lähelle ajolinjaa — ja kuten nyt nähtiin, pienikin virhe voi johtaa katastrofiin.

Moottoriurheilun kaunis ja julma puoli

Moottoriurheilua leimaa sen ainutlaatuinen yhdistelmä vauhtia, ääntä ja jännitystä. Monille fanille se on vuosittainen kohokohta, mutta siihen kuuluu väistämättä myös riski. Erityisesti rallissa, jossa autot liikkuvat vaihtelevassa maastossa katsojien läheisyydessä, turvallisuuden asettaminen etusijalle on elintärkeää.

Menneet tragediat, kuten vuoden 1986 Portugalin MM-ralli tai Suomessa käydyt keskustelut Ouninpohjan turvallisuudesta, muistuttavat siitä, kuinka nopeasti tilanne voi lipsua hallinnasta. Jokainen tapahtuma tuo esiin vanhan kysymyksen: onko turvallisuuteen panostettu tarpeeksi?

Miten tästä eteenpäin?

Ambertin onnettomuus on herättänyt moottoriurheiluväen pohtimaan tulevia askelia. Taustalla kytee huoli: ovatko pienemmät tapahtumat jääneet huomioitta turvallisuuden kehittämisessä?

FFSA:n tutkimuksen lisäksi keskusteluun on noussut useita keinoja, joilla vastaavia tapauksia voidaan ehkäistä:

1. Tarkemmat turvallisuusvaatimukset pienille kilpailuille
2. Yleisön turvallisuuskoulutus ja tiedotus
3. Nykyaikaiset tekniset ratkaisut, kuten sähköiset hälytysjärjestelmät
4. Selkeät katselupaikkamerkinnät
5. Parantunut valvonta ja organisaatio tapahtuma-alueella

Vaikka moottoriurheiluun liittyy aina jonkinlainen riski, monet tilanteet olisivat ehkäistävissä oikeilla toimenpiteillä. Surullinen tapaus muistuttaa meitä siitä, että ihmishenkien suojeleminen on tärkein päämäärä.

Tiivistetysti:

• Onnettomuus tapahtui 26.7. Ambertissa, Keski-Ranskassa Rallye de la Fourme d’Ambert -kisassa.
• Ralliauto syöksyi yleisöön, missä kolme katsojaa menehtyi.
• Kuljettaja loukkaantui ja vietiin sairaalahoitoon.
• Ralli keskeytettiin välittömästi.
• FFSA aloitti kattavan turvallisuustutkinnan.
• Tapaus on nostattanut uuden keskustelun paikalliskilpailujen turvallisuudesta.

Mitä sinä ajattelet? Voisiko tällaisia onnettomuuksia estää tarkemmilla säännöillä, paremmalla valvonnalla tai yleisön koulutuksella? Into ja jännitys tekevät moottoriurheilusta vaikuttavaa – mutta missä kulkee raja turvallisuuden ja intohimon välillä?

Newcastle United kriisissä – Alexander Isak haluaa lähteä ja Liverpool valmis ennätyssiirtoon

Newcastle Unitedin odotettiin avaavan uuden luvun seurahistoriassaan tänä kesänä. Joukkueen piti rakentaa voittava miehistö, iskeä siirtomarkkinoilla ja murtautua Valioliigan huipulle. Todellisuus on kuitenkin ollut kaikkea muuta – suunnitelmat ovat alkaneet murentua.

Isakin lähdön merkitys on dramaattinen

Käännekohta koettiin, kun seuran ruotsalaistähti Alexander Isak ilmoitti olevansa valmis siirtymään muualle. Hänen poisjääntinsä Aasian-kiertueelta virallisesti ”lievän reisivamman” vuoksi on brittilehtien mukaan peitetarina – todellinen syy on halu lähteä pois. Huhut Liverpoolista ovat kiihtyneet, ja siirrosta on arveltu maksettavan jopa 150 miljoonaa puntaa. Se tekisi Isakista brittifutiksen historian kalleimman pelaajasiirron.

Isak on ollut Newcastlelle korvaamaton:

• 63 miljoonan punnan hankinta kahden vuoden takaa
• 62 maalia 109 ottelussa
• Valioliigan toiseksi paras maalintekijä viime kaudella

Silti, ilman vakaata taustaa ja yhtenäistä seurajohtoa, edes maailmanluokan hyökkääjä ei voi loistaa.

Hajoava koneisto kulisseissa

Vielä viime kauden lopulla kaikki näytti hyvältä: Newcastle nosti liigacupin pokaalia, paikka Mestarien liigassa varmistui, ja taustalla vallitsi optimismi. Kaikki muuttui alle kahdessa kuukaudessa:

• Urheilujohtaja Paul Mitchell jätti tehtävänsä
• Toimitusjohtaja Darren Ealesin vetäytyminen jätti johdolle aukon
• Seuralla ei ole ollut johdonmukaista otetta siirtomarkkinoilla

Kesän siirtokauden epäonnistumiset puhuvat puolestaan:

1. Lupaava Joao Pedro siirtyi Chelseaan
2. Liam Delap hylkäsi myös Newcastlen
3. Hugo Ekitike valitsi Liverpoolin

Ja nyt, kuin viimeisenä niittinä, tuli Isakin lähtöilmoitus.

Alan Shearer sanoo suoraan

Seuralegenda Alan Shearer totesi selkeästi ESPN:llä: ”Jos pelaaja ei pysy sitoutuneena, on turha enää pidätellä. Silloin on aika rahastaa ja alkaa rakentaa uudestaan.” 

Newcastle tarkastelee jo korvaavia vaihtoehtoja, kuten RB Leipzigin nuorta Benjamin Seskoa. Hänet on nimetty yhdeksi potentiaaliseksi uudeksi kärjeksi, mikäli Isakin lähtö toteutuu.

Ruotsalaiset hyökkääjät valokeilassa

Alexander Isak ei ole ainoa ruotsalaispelaaja, joka tekee isoa siirtoa. Viktor Gyökeres on lähdössä Sportingista Arsenaliin lähes 74 miljoonalla eurolla. Gyökeresin tehot 68 maalia 66 ottelussa ovat lupaavia, ja hänelle on jo annettu Thierry Henryn tunnetuksi tekemä numero 14.

Keskinkertaisuus ei riitä huipulla

Newcastle ei ole yksin vaikeuksiensa kanssa. Valioliigan huipulla vaaditaan jatkuvaa kehitystä, ja vaikka rahaa olisi – kuten Newcastlella öljytaustaiselta omistajalta sitä löytyy – sekava johtaminen voi syöstä koko projektin kaaokseen.

Arsenal ja Liverpool etenevät määrätietoisesti. Newcastle puolestaan näyttää juuttuneen omien ongelmiensa syövereihin. Nyt seuran johdon on tehtävä ratkaisuja, jotka voivat määrittää sen tulevaisuuden vuosiksi eteenpäin.

Yksi kysymys jää jäljelle

Pitäisikö Isakista pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä, vai hyväksyä hänen lähtöhalunsa ja aloittaa uusi rakennusprojekti hänen siirtosummallaan?

Draama on vasta alkanut.

Charlotte Dujardinin dramaattinen syöksy huipulta – onko paluu ratsastusmaailman huipulle vielä mahdollinen

Charlotte Dujardin on vuosien ajan ollut yksi kouluratsastuksen loistavimmista tähdistä, tunnettu taidosta, harmoniasta ja ennen kaikkea yhteydestä hevoseen. Hän on voittanut kolme olympiakultaa ja yhteensä kuusi mitalia, ja hänen uransa on inspiroinut tuhansia. Kuitenkin kesällä 2024 tapahtui käänne, joka sai koko lajiyhteisön pysähtymään.

Yllättävä video toi maineen loppuun

Vuosia vanha, äskettäin julkisuuteen tullut video, jossa Dujardin piiskaa hevostaan harjoitusten aikana, johti kansainväliseen kohuun. Kuvamateriaali levisi nopeasti, ja Kansainvälinen ratsastajainliitto (FEI) aloitti välittömän tutkinnan. Lopputuloksena Dujardin sai vuoden kilpailukiellon ja 10 700 euron sakot.

Date: 23. heinäkuuta 2024 – kilpailukiellon alkamispäivä ja myös päivä, jolloin hän vetäytyi Pariisin olympialaisista.

Yleisön reaktiot vaihtelivat järkytyksestä vihaan, ja monet kysyivät, miksi tapausta ei havaittu aiemmin. Yksi suomalainen kilparatsastaja kiteytti monien tunnot:

”Kauhistuttavaa katsoa. Miksei kukaan puuttunut tähän silloin?”

Urheilijan vastuu ja katumus

Charlotte Dujardin, nyt 40-vuotias, ei kiistänyt tekoaan. Hän myönsi virheensä ja astui esiin lausunnolla:

”Tapahtunut ei ole sitä, kuka oikeasti olen, eikä se edusta arvojani hevosten kanssa työskentelyssä…”

Vaikka tapahtumat olivat vuosien takaisia, hän tunnusti toimineensa väärin ja ilmaisi halunsa korjata tilannetta. Se, onnistuuko hän siinä, jää nähtäväksi. Hänen tulevaisuutensa huippu-urheilussa on nyt monen tekijän takana.

Paluun esteet ja uusi alku?

Dujardinin täytyy hakea uudelleen jäsenyyttä Britannian ratsastusliitosta, ennen kuin hän voi jälleen kilpailla. Sponsorit ovat vetäytyneet, ja myös UK Sport tutkii hänen mahdollista kelpoisuuttaan julkisesti rahoitettuun urheiluun.

• Ei kuulu EM-joukkueeseen elokuussa 2024
• Menettänyt useita lähettiläsrooleja
• Mahdollinen paluu vaatii liittojen ja yleisön hyväksynnän

Kilpailukielto on päättynyt, mutta tie takaisin huipulle ei ole suora.

Luottamuksen uudelleenrakennus

Charlotte tunnettiin ennen kaikkea harmonisesta suhteestaan Valegro-hevoseen. Heidän suorituksiaan seurattiin ihaillen – symbolina siitä, mitä ihminen ja hevonen voivat yhdessä saavuttaa.

Siksi uusi video on niin ristiriitainen. Ratsastuksen ytimessä pitäisi olla luottamus, ei kipu tai pelko. Useiden asiantuntijoiden mukaan Dujardinin teko rikkoi lajin perustaa. Samalla, kaikki eivät pidä yksittäistä virhettä peruuttamattomana tuomiona.

Mikä on seuraava askel?

Koko ratsastusmaailma kysyy nyt:

1. Voiko Dujardin lunastaa luottamuksen takaisin?
2. Onko hänellä enää sijaa huipputasolla?

Useat lajin vaikuttajat kannattavat mahdollisuutta toiseen alkuun – jos katumus on aitoa ja toiminta muuttuu.

Keskustelun kysymykset

• Onko Dujardin ansainnut toisen mahdollisuuden?
• Pitäisikö vakavat virheet johtaa pysyvään sulkemiseen lajista?

Aika näyttää. Mutta yksi asia on selvää: Dujardinin mahdollinen paluu tulee olemaan yksi tulevaisuuden seuratuimmista tapahtumista – ei vain ratsastusmaailmassa, vaan urheilun kentillä laajemmin.