Viivi Lehikoisen koskettava paluu aitajuoksuun – tauon ja uupumuksen jälkeen kohti uutta nousua

Viivi Lehikoinen seisoi jälleen lähtöviivalla tutulla kilparadalla Genevessä, valmistautuen juoksemaan 400 metrin aidat – matkan, jota hän rakastaa. Taukoa oli kertynyt yli 300 päivää, ja kyseessä ei ollut mikä tahansa kilpailu, vaan henkisesti suuri paluukisa hänen päälajissaan.

Yli vuoden tauko – ei pelkkää lepoa

Lehikoinen kuuluu suomalaisen yleisurheilun kärkinimiin. Vuonna 2022 hän juoksi Suomen ennätyksen 400 metrin aidoissa ajalla 54,40, mutta keväällä 2023 kaikki ei enää sujunut suunnitelmien mukaan. Harjoitukset eivät tuottaneet tulosta ja palautuminen takkusi. Lopulta toukokuussa hänen oli pysähdyttävä – kyseessä oli ylikuormitustila, jonka taustalta löytyi yllättäviäkin terveysongelmia: muun muassa hoitamaton astma ja vaikea univaje.

Syksyllä Lehikoinen avasi tilanteen yleisölle. Hän kertoi, että voimattomuus vei myös henkisesti pimeään paikkaan. Urheilijan uralla tällainen pysähdys ei ole helppo päätös, mutta hän teki sen – rakennusprojekti alkoi alusta pikamatkoilla ja kuntoutumisella ilman aitoja.

Geneven juoksu – paluu, ei vielä huippusuoritus

Paluu kilparadalle tapahtui Sveitsissä Atleticageneve-kisoissa. Lehikoinen juoksi ajan 56,82 ja sijoittui toiseksi B-erässä. Vaikka aika jäi reilusti hänen parhaastaan, tärkeintä oli osallistuminen. Hän itse summasi kokemuksen sanoilla:

“Tie tähän pisteeseen ei ole ollut mikään kauhean suoraviivainen… mutta on kiva olla vihdoin tässä pisteessä, että pääsee tekemään sitä omaa lajia.”

Toivo ja toipuminen olivat Geneven kisan keskiössä. Sijoitus oli toissijainen – paluu radalle oli suurin voitto itsessään.

Mitä realistisesti odottaa?

Nykyvauhti ei vielä riitä arvokisafinaaliin. Maailman huiput alittavat 55 sekuntia, ja EM-finaalipaikkojen raja liikkuu lähellä 54,5 sekuntia. Mutta:

• Kesä on vasta alussa
• Lehikoinen tarvitsee pari ehjää kilpailua
• Kuntopohja ja kokemus ovat tallella

Jos kehitys jatkuu, finaalipaikka ei ole mahdoton tavoite.

Matka jatkuu

Lehikoinen ei ole vain palannut – hän uudistaa itseään urheilijana ja ihmisenä. Tämä matka vie aikaa. Jokainen askel radalla on askel eteenpäin, ja jokainen kilpailu tuo lisää itseluottamusta sekä rytmiä entiseen loistavaan juoksuun.

Hänen tarinallaan on painava viesti: urheilu ei aina ole voittamista, vaan nousemista silloin kun se tuntuu lähes mahdottomalta. Paluukisa kertoi rohkeudesta, sisusta ja siitä, että suurin voitto voi olla yksinkertaisesti lähtöviivalle astuminen.

Faktat Viivi Lehikoisen paluusta

• Ensimmäinen 400 metrin aitakisa sitten elokuun 2023
• Paluukisa Genevessä: aika 56,82 ja toinen sija B-erässä
• Tauon syyt: ylikuormitus, astma, krooninen univaje ja niiden aiheuttama uupumus
• Kilpailukausi on vielä alussa – mahdollisuudet nousuun elävät edelleen

Tämä ei ollut pala tarinan lopusta – vaan kenties alku seuraavalle luvulle. Viivi Lehikoinen on palannut, valmiina taistelemaan jokaisesta aidasta ja jokaisesta metristä.