Pohjanpalo ja Kairinen loistavat – Suomi hallitsee vauhdikasta ottelua ennakkoluulottomasti

Jos 37. peliminuutin kohdalla joku olisi tarjonnut lyhyen tiivistelmän siitä, miten Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen peli sujuu, vastaus olisi yksinkertainen: Joel Pohjanpalo ja Kaan Kairinen ovat liekeissä.

Ei tarvitse olla taktiikkataulun kanssa kasvatettu futisfanaatikko huomatakseen, että nämä kaksi nimeä ovat toistuneet tiuhaan kentän tapahtumien ytimessä. Ottelu on vielä maaliton, mutta Suomen peli sykkii elämää – juuri sellaista määrätietoista, rohkeaa ja dynaamista peliä, jota päävalmentaja Markku Kanerva on painottanut. Ja Pohjanpalo sekä Kairinen näyttävät mallia.

Pohjanpalo vaanii – maali on vain ajan kysymys

Ensimmäinen puoliaika on ollut tasainen vääntö, mutta yksi nimi on noussut toistuvasti otsikoihin: Joel Pohjanpalo. Hyökkääjän liike vastustajan puolustuslinjan taakse on ollut jatkuvasti vaarallinen, ja 37. minuutilla hän oli lähellä avata maalihanat. Tilanne sai alkunsa loistavasta esityöstä – Kaan Kairinen nappasi pallon vastustajalta keskialueella, käytti sekunnin näkemiseen ja lähetti täydellisen syötön rangaistusalueen rajalle. Pohjanpalo käännähti irti vartijastaan ja laukoi matalan kudin, jonka vastustajan maalivahti torjui vaivoin.

Tämä oli jo useamman kerran, kun Pohjanpalo on ollut niskaan hengittävässä roolissa maalivahtia kohti. Hänen peliälynsä ja sijoittumisensa ovat olleet olennainen osa Suomen hyökkäyspelin terävyyttä.

Keskikentän komentaja: Kaan Kairinen

Jos Pohjanpalo on se, joka tekee hyökkäyspellosta vaarallista, niin Kaan Kairinen on se, joka pitää sen järjestäytyneenä ja kurinalaisena. Hän on kuin kesken hektisimmän kappaleen soiton se bändin jäsen, joka ei koskaan menetä rytmiä.

Kairisen pallovarma peli on ollut rauhoittava elementti Suomen keskialueella. Juuri ennen Pohjanpalon maalintekopaikkaa hän katkoi vastustajan nousun keskiympyrän tuntumassa ja käänsi tilanteen salamannopeasti eduksi. Syötöt napsuvat kohdilleen, ja syöttöprosentti on tähän mennessä pysynyt huikealla tasolla.

Kokonaisuutena Kairinen on kasvanut pelistä toiseen yhdeksi joukkueen tärkeimmistä lenkeistä – ikään kuin Kanervan taktiikan näkymätön moottori, joka pitää peli koneistona pyörimässä.

Hyökkäys pelaa – rohkea Suomi näyttää kyntensä

Vaikka taululla ei vielä lue maalia, Suomen tekemisessä on sellaista lupausta, joka saa kannattajan kallistumaan eteenpäin penkillä. Ketju Pohjanpalo–Kairinen toimii kuin hyvin öljytty kone, ja suomalaispelaajat liikkuvat fiksusti ilman palloa. Hyökkäykset eivät nojaa vain keskelle – hyökkäyksiin osallistuu laajalla rintamalla myös laitapelaajia ja puolustajien nousuja nähdään enemmän kuin aiemmin.

Tämä ei ole sattumaa. Kanerva on selvästi hionut pelisuunnitelmaa siihen suuntaan, että oma aktiivinen peli rikkoo vastustajan rakennetta. Eikä Suomi jää odottamaan lahjoja – he yrittävät pakottaa virheitä esiin, he ottavat ohjat omiin käsiinsä.

Mitä tuleman pitää?

Jos Pohjanpalo jatkaa samalla vireellä ja Kairinen pysyy edelleen tukipilarina keskikentällä, maali on vain ajan kysymys. Eikä penkiltäkään lopu tulivoima – Oliver Antmanin nopeus tai Glen Kamaran syöttötaito voisivat toisella puoliskolla hyvinkin avata lukkoja.

Tämä ottelu on vielä täysin auki, mutta kentältä huokuvan itseluottamuksen perusteella Suomi ei aio olla pelkästään mukana – he haluavat määrätä tahdin.

Yhteenveto 37. minuutin kohdalla:

• Pohjanpalo loi jälleen vaarallisen paikan – Kairisen nappisyöttö otti osansa.
• Kairinen hallitsee keskikenttää rauhallisella ja tarkalla pelillään.
• Suomi pelaa aktiivisesti ja pyrkii jatkuvasti murtamaan vastustajan puolustuslinjaa.
• Maalia ei vielä ole tullut, mutta itsevarmuutta ja otetta kentästä on yllin kyllin.

Mitä veikkaat – joko seuraavasta tilanteesta helähtää? Odotukset ovat korkealla.